Miten Kangasala-Jukolan radat syntyivät?

Ratamestari Petteri Laitinen valottaa, minkälainen prosessi Jukolan ja Venlojen viestin ratojen laadinta oli.

Kesä tuli lomailtua ja pidettyä taukoa myös Jukolapuuhista. Kesän aikana ja edellisviikonlopun karonkassa tuli paljon kyselyitä, minkälainen homma ratojen suunnittelu Jukolaan oli? Mielestäni oli mielenkiintoista lukea ratamestareiden pohdinnat vuoden 2017 Jukolasta, joten päätin jakaa näin jälkikäteen myös omat ajatukset työstä. Vuoden 2017 ansiokkaat haastattelut löytyvät täältä: Voiko Jukolassa olla liikaa hajontaa? ja Näin huijataan Jukolan kärki väärälle uralle

Ratamestareiden työhön kuuluu paljon sellaista, joka ei välttämättä yleisölle ja kilpailijoille näy, mutta keskitytään tässä kirjoituksessa näkyvään osaan eli ratoihin. Työt alkoivat jo vuosia ennen tapahtumaa, mutta ratojen suunnittelu pyörähti kunnolla käyntiin kesällä 2017. Meillä oli alusta asti selvillä, että teemme kaikki radat yhteistyönä Jarkon kanssa. Näin pystyimme huomioimaan ratojen linjaukset, maaston kulumisen, ym. koko viikonlopun ajalta ja toisaalta jokaiseen rataehdotukseen sai aina toisen mielipiteen, onko idea hyvä vai ei.

Kesän ajan juoksimme lenkkejä maastoa ympäri ja pohdimme alueiden käyttöä ja minkälaisia välejä maastoon voisi saada. Toki maasto oli jo ennestään jokseenkin tuttu, mutta tuolloin kesällä alkoi myös Weckmanin Jannen tekemä uusi kartta valmistua, joten otimme samalla siihen tuntumaa. Tämän jälkeen ensimmäiset versiot varsinaisista radoista syntyivät nopeasti.

Ratalinjausten hahmottelu

Kokoonnuimme syyskuun lopussa ratamestariryhmällä yhteen ja piirsimme isolle kartalle karkeat linjaukset radoista. Samalla hahmottui maaston kokonaiskäyttö ja alustavat TV-pisteet oli helppo sijoitella ratalinjausten risteyskohtiin alueille, joissa on riittävän hyvä näkyväisyys kuvaa varten. Koska Jarkko tiesi jo etukäteen TV:n vaatimukset Jukolaan, meillä oli alusta asti selvillä määrä, montako kameraa meillä on suunnilleen käytössä ja kuinka usein juoksijat pitää saada kamerakuviin.

Tyhjä kartta ja kynä – ensimmäinen versio

Samana iltana radat pyörivät mielessäni ja aloin iltateetä hörppiessäni piirtelemään niitä tyhjälle kartalle. Piirtelin hahmotelmat ja laitoin Jarkolle viestiä. Jarkko oli myös alkanut pyörittelemään ratoja, joten sovimme, että katsotaan yhdessä seuraavana päivänä suunnitelmat ja piirretään ensimmäinen versio koneelle. Tämän suunnitelman kanssa menimme sitten ensimmäiseen palaveriin TV-porukan kanssa muutamaa päivää myöhemmin. Suunnitelmat todettiin erittäin hyviksi ja sopiviksi TV-tuotantoa varten, eikä muutostarpeita tullut.

Nyt meillä oli siis radat valmiit – mitäs sitten tehdään?! No itse asiassa aika paljon – työtä oli jäljellä vielä satoja tunteja, mutta ratojen päälinjaukset ja TV-paikat pysyivät suunnilleen alkuperäisissä. Talven ja kevään mittaan ratoja hiottiin ja viimeisin versionumero meillä taisi olla 54. Useampaan kertaan tuli tarvetta tehdä muutoksia, milloin jonkun hyvän uuden idean myötä, milloin osuuspituuksien säädön vuoksi tai uuden hakkuun kulkukelpoisuuden varmistumisen myötä. Radat lyötiin lukkoon kesällä 2018.

Ratojen periaatteet

Halusimme tehdä sellaiset radat, jotka itsekin haluaisimme juosta. Radoilla pitää olla riittävästi hajontaa ja hajontojen pitää olla koko ajan mahdollisimman tasapuoliset. Kun hajonnoilla saadaan suunnistajat tekemään pieniä virheitä, tilanne pysyy vaihtelevana ja mielenkiintoisena. Mitään ihmeellistä ja uutta hajontamallia ei lähdetty hakemaan, perinteiset toimivat hyvin suunniteltuina hyvin. Mietimme paljon, minkälaiset hajonnat ovat itselle hankalimpia – missä itse on yleensä tehnyt virheitä? Pohdimme myös jonkin verran maaston urautumista ja sitä, miten edellisten osuuksien uria voi hyödyntää kärkisuunnistajien tehtävän vaikeuttamiseksi. Uria ei toki pysty täysin suunnittelemaan, mutta pyrimme hyödyntämään sitä, että edellisten osuuksien urien pitäisi viedä pois optimireitiltä. Koitimme suunnitella myös sitä, että aiempien osuuksien massat ovat eri maastoalueilla kuin missä kärki kulkee ja näin kärkisuunnistajilla olisi mahdollisimman paljon “tyhjää maastoa” edessä.

Koska käytetty maastoalue oli suhteellisen pieni, piti myös maaston käyttö suunnitella tarkkaan. Kaikkia ratoja ei voinut pyörittää pelkästään maaston parhailla osilla. Radat oli suunniteltava siten, että eri osuuksien massat eivät juokse vastakkain ja maaston kulutus pysyy tasapainossa. Lisäksi maastoa halkovilla teillä kulki koko ajan huoltoliikennettä, joten teiden käyttö reitinvalintoihin ja teiden ylitykset piti suunnitella.

Yksi haastava suunnittelukohta oli pitkät välit. Halusimme radoille mahdollisuuksien mukaan myös pidempiä välejä, koska TV-rytmitys ja hajonnat ohjaavat väkisinkin helposti lyhyiden välien suuntaan. Välien piti olla myös sellaisia, joissa huoltoliikenne oli huomioitu, eikä valtaosa suunnistajista juoksisi teitä pitkin. Muutamia hyviä pitkiä välejä onnistuimme radoille tarjoamaan. Emme käyttäneet aivan lyhyitä välejä, koska Jukolan kokoisessa tapahtumassa ne tuovat haastetta lähinnä vain ihan kärjelle. Sadan juoksijan jälkeen lyhyellä välillä menee jo suora polku rastilta rastille.

 

Muutama poiminta Venlojen viestistä

Alun neljän osuuden hajonta toimi kuten suunniteltiin. Periaatteessa helppoa suunnistusta, mutta kun alue on täynnä muita suunnistajia ja uria, niin alku aiheutti monelle oletettua haparointia.

Venlojen hajonnat ensimmäisen TV:n jälkeen

Ensimmäisen TV:n jälkeen 1-2 osuuksilla oli haastava hieman tyhjän mäen ylitys ja rastit takarinteessä ja notkelman takana (rastit 51 ja 119). Tässä tehtiin todella paljon virheitä niin kärkipään gps-joukkueiden toimesta kuin myöhemmissäkin letkoissa. 3-4 osuudella oli tässä pitkittäishajonta vähän alempana rinteessä (rastit 171 ja 125). Sekin toimi ratamestarin vinkkelistä hyvin – muiden juoksijoiden selät ja aiempien osuuksien urat vetivät juoksijoita pois optimireiteiltä ja virheitä tuli.

Tämän jälkeen radoilla olikin osuusputket, joilta pystyttiin näyttämään gps-seurantaa. Kakkososuudella oli hieman lyhyempää teknistä väliä, mutta muille saatiin ihan hyviä pykälän pidempiä reitinvalintavälejä.

3-4 osuuksien lopun hajonta

3-4 osuuksilla oli putkipätkän jälkeen hajonta (rastilta 136 rastille 103), jossa oli yhteinen rasti välissä. Tässä tarkoituksena oli tarjota kärkimenijöille paikka, jossa näköyhteys kilpakumppaneihin säilyy, mutta on mahdollista tehdä 15-20s ero sujuvalla tykityksellä. Toinen hajonta juoksi siis hieman lyhyempää reittiä ensimmäiselle yhteiselle rastille, mutta kiersi pidemmän seuraavan rastin. Suurimmat virheet tässä tuli oletetusti siinä, jos kiersi kaikkien rastien kautta.

Venlojen loppumäki

Loppumäkeen tehtiin hajonta 1-3 osuuksien kesken. Tämä oli kisan ainoa kohta, jossa hajonnat eivät olleet aivan yhtä nopeat, vaan idänpuoleisin hajonta (170) oli n. 20-30s nopeampi kuin muut. Tätä hieman pohdittiin, mutta ratkaisulla saatiin aukolta mäkeen nousu hajautumaan levälleen, joka sekoittaisi pakkaa. Ja yllättävän hyvin se toimikin. Väsyneet suunnistajat tekivät kuulutuksen jo kuuluessa yllättävän paljon virheitä näille viimeisille suunnistusrasteille.

Ankkuriosuus tuotiin loppumäkeen luoteesta ihan omaa linjaansa, jotta aiempien osuuksien juoksijat eivät ole edessä, kun kärkisijoja ratkotaan. Ankkureilla oli fyysinen rykäisy vattupusikon läpi mäkeen ja hermoja raastava lähestyminen tyhjän ja peitteisen alueen yli kohti tarkkaa 3. viimeistä rastia.

GPS-seuranta

1. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019venl1/
2. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019venl2/
3. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019venl3/
4. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019venl4/

 

Jukolan viestin pohdintoja

Jukolan osuudet 1-3

Jukolan 1-3 osuuksien ykkösväli oli sellainen, joka suunniteltiin jo aika alkuvaiheessa. Yleensä olisi mukava tarjota suunnistajille maastoon “tutustumisväli” ennen pitkää reitinvalintaa, mutta Jukolassa tämä ei ilman ruuhkia onnistu. Toisaalta K-pisteelle oli matkaa 800m, joten siinä ehti kyllä hyvin tekemään oman valinnan. Väli suunniteltiin sellaiseksi, että siinä on reitinvalintaa, mutta suunnilleen Valkeisvuoren huipun tasalle valinnat ovat yhtä nopeita. Vasenta kiertoa käytettiin ainakin gps-joukkueiden toimesta aika vähän, oikean tiekierron variaatioita jonkin verran ja tyypilliseen Jukola-tyyliin suurin osa ryskäsi suoraan. Valinnoista vasen kierto ei ole paras oikeanpuoleiselle hajonnalle eikä tiekierto vasemmanpuoleiselle hajonnalle ja valinta piti tehdä oikeastaan jo heti K-pisteen jälkeen. Kummalta puolelta ensimmäinen mäki?

Ykkösväli pysyi ilmeisesti aika hyvin ennakkospekulointien ulkopuolella. Kun väli suunniteltiin, katsottiin tähän myös paras K-pisteen paikka, jotta väli on hyvä ja taitto vasempaan onnistuu. Venlojen K-piste vietiin pidemmälle. Ykkösvälin tien yli juoksu hallittiin siten, että Jukolan lähdön aikaan huoltoliikenne oli kokonaan poikki n. 20min.

Osuudet 1 ja 3: 101 / 34. Osuus 2: 152

Ensimmäisen TV-rastin jälkeen aloitusosuudella oli hajonta, jossa käytettiin kuviorajaa hyödyksi. Hyvä luontainen juoksuväylä menee kohti pidempää hajontaa (34) ja pakottaa vasemmanpuoleisen hajonnan (101) juoksijat pohtimaan, koska lähteä kaartamaan kohti omaa rastia. Tämä toimikin ja virheitä nähtiin, jos homma ei ollut kontrollissa. Kakkososuus kävi tässä kohtaa poimimassa oman rastin (152) alempaa tiheästä männiköstä. Kärkijoukkueet osasivat hyvin taittaa pois uralta. Kolmososuus taas juoksi saman hajonnan kuin aloitus ja kun alueella riitti valoja pyörimässä, hajonta toimi jälleen.

1. ja 2. osuus nousivat rasteille 35 ja 82. 3. osuuden rasti oli 117.

Tien ylityksestä alkoi 1-2 osuuksien hajonta. Tarkka mäkeen nousu (rastit 82 ja 35) tuotti pientä liikehdintää letkoissa, mutta maaston itäosan hajonnat kärkijoukkueet ottivat tarkasti, eikä isoihin virheisiin sorruttu. Kolmososuudella tien ylityksen siirtymävälillä (rasti 117) tehtiin paljon pikkuvirheitä, kun ajatukset olivat jo tulevassa pitkässä välissä ja valmiit urat nousivatkin ohi alarinteen rastista.

1 ja 3 osuuksien hajonta rastilta 129 rastille 39

Kärkijoukkueiden gps-reitit aloitusosuudella (kuvakaappaus gps-seurannasta)

Toisen tienylityksen jälkeen ykkös- ja kolmososuus juoksivat hajonnan rastilta 129 rastille 39, jossa alussa vasemmanpuoleinen hajonta on n. 30-40s nopeampi. Hajonnat kävivät yhteisellä rastilla (71) ja hajonta jatkui seuraaville rasteille, jossa aiemmin tullut ero tasoittui.  Tämä hajonta oli suunniteltu siten, että heti TV-rastilta (129) lähtiessä optimivalinnat lähtevät eri suuntiin. Oikeanpuoleiselle hajonnalle pitää pudottaa alas notkoon ja vasemmanpuoleiselle hajonnalle pitää lähteä vasemmalle ylös. Alas lähtö houkuttaa, mutta toisaalta Venlojen urat lähtevät rastilta ylös. Tämän hajonnan toteutus kuitenkin hämmästytti ratamestareita heti kisan aikana. Yksikään gps-joukkue ei lähtenyt vasemmanpuoleiselle hajonnalle (hajonta J, koodi 168) optimireittiä ylös vasemmalle, vaan kaikki joukkueet tiputtivat järjestäen alas notkoon. Tällä valinnalla hävisi n. 20s optimille, joten vasemman hajonnan menijät menettivät etunsa melkein kokonaan ja kokivat myöhemmin juoksevansa epäreilun pidemmän hajonnan (rasti 159 vs 118). Kävin vielä kisan jälkeen kellottamassa rastille 168 kaikki valinnat ja tarkistamassa asian. Myös kolmososuudella, vaikka massan painetta ei samalla tavalla välttämättä ollut, kaikki gps-joukkueet pudottivat TV-rastilta alas.

Kakkososuus juoksi tällä alueella oman putkipätkän, jolla päästiin vähän eri väylille ykkösosuuden massan kanssa ja tästä voitiin näyttää gps:ää.

Jukolan osuudet 4 ja 5

4-5 osuuden alkurastit osoittautuivat haastaviksi. Ykköset sen takia, että kolme osuutta oli pyyhkinyt uria ristiin rastiin mäen molemmin puolin ja kävi kuten toivoimme, että 4-5 osuuden rastit jäivät urien katveeseen. Haastetta lisäsi myös se, että kun matkaan sännätään kovalla vauhdilla on vaikeaa rauhoittaa menoa lyhyelle ykkösvälille. Kakkosrastit olivat hieman huonokulkuisella ja peitteisellä alueella, jossa ei ollut menoa helpottavia uria ja nämäkin tuottivat vaikeuksia monelle. Hitaan alun jälkeen loppurata olikin molemmilla osuuksilla aika nautinnollista maastoa.

Jukolan osuudet 6 ja 7

Jukolan 6 ja 7 osuuksien alku lähti ihan omaan maastonosaan, missä ei kukaan ollut vielä kulkenut. Radan alku tarjosi suht selkeää suunnistusta, jossa ideana oli vain löytää paras juoksulinja ja puskea kovaa. Useamman kilometrin kovan alkurypistyksen jälkeen alettiin tarjota myös taidollista haastetta.

Pohdimme, käyttäisimmekö jossain kohtaa 4-7 osuuksilla 4 osuuden hajontaa. Maasto ja ratalinjaukset eivät kuitenkaan tarjonneet hyvää paikkaa, jossa toimivan 4-osuuden hajonnan olisi saanut toteutettua. Hajonta pitäisi olla riittävän laajalla alueella, jotta saataisiin ainakin 2 rastia per hajonta ennen yhteistä rastia ja hajonnat kulkemaan ristiin. Päätimme siis pysyä kahden osuuden hajonnoissa ja koittaa hyödyntää edellisosuuksien uria suunnistajien hämäämiseen.

Lietisvuori 4-5 osuus

Lietisvuori 6-7 osuus

Tässä esimerkkinä Lietisvuoren alue. 4-5 osuus menee suoraviivaisesti ja rastit ovat niin lähekkäin, että epähuomiossa voi ajautua väärälle. 6-7 osuudet poimivat omat hajonnat tämän pääväylän vasemmalta ja oikealta puolelta.

4-5 osuuksien hajonta TV-mäeltä alas

4-5 osuuksien hajonnat mäen päältä TV-rastilta “Ponsa” (koodi 65) noudattivat Venloista tuttua kaavaa: jos kierrät kaikkien hajontojen kautta, aikaa kuluu paljon. Mäeltä alas lähdettäessä piti olla hereillä ketä peesaa. Nämä hajonnat sekoittivat pakkaa mukavasti.

6-7 osuuksien hajonta TV-mäeltä alas

6-7 osuuksien saman alueen hajonnat lähtivät hieman eri suuntaan ja hajonnat olivat paljon lähempänä toisiaan, jotta mies miestä vastaan kamppaillessa näkötuntuma melkein säilyy koko ajan.

Loppumäki suunniteltiin Jukolaan siten, että mäki tulee olemaan täynnä pieniä uria sinne tänne, mutta ankkuriosuudella yksikään ura ei kulje suoraan rastille (koodi 61). Käänsimme siksi 6-7 osuudet tulemaan Venlojen 1-3 osuuden lähestymissuunnasta mäkeen. Samaan tapaan kuin Venloisssa, Jukolan ankkurin hermokontrollia testattiin vielä tässä. Ja kuten gps-seurannasta näkee, voittoputtikin tehtiin hieman kädet täristen.

GPS-seuranta

1. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk1/
2. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk2/
3. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk3/
4. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk4/
5. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk5/
6. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk6/
7. osuus http://www.tulospalvelu.fi/gps/2019juk7/

 

Yhteenveto

Mielestäni onnistuimme hyvin siinä mitä suunniteltiin ja on ollut mukava kuulla positiivista palautetta radoista. Kun takana on yli 25 juostua Jukolaa, niin oli mahtavaa nähdä myös tämä kisan toinen puoli. Samalla arvostus sekä aiempien vuosien että tulevien Jukoloiden järjestäjiä kohtaan kasvoi entisestään.

Kiittäen,
Petteri

Kangasala-Jukolan ratamestareina toimivat Jarkko Liuha ja Petteri Laitinen.

 

P.S. Mikä meni pieleen?

Aika-arviot. Niiden laadintaan pitää ensi kerralla ottaa vetreämmät kaverit! Tiesimme, että maasto on sellainen, ettei koejuoksuilla päästä lähellekään siihen vauhtiin, mitä kisassa tullaan juoksemaan. Toisaalta maasto myös nopeutui vuosi vuodelta, mutta emme arvanneet kuinka paljon. Taisi maasto olla juoksijoidenkin mielestä paljon parempaa kuin ennakkoon odotettiin.
Pidimme esim. jonkinlaisena haamurajana yölle 6 min/km. Sitä kovempaa ei hämäläisessä “rytömaastossa” yöllä juosta. Mitä vielä – pitkän yön nopein Johan Högstrand paineli 13,1km radan 5:37 min/km! Hattu päästä.