Arvo Martikainen tuntee Jukolan supat kuin omat taskunsa

Kokenut pihkaniska Arvo Martikainen toimii kotimaastossaan järjestettävässä Jukolassa mediateltassa asiantuntijana. Hän tuntee maaston kuin omat taskunsa ja tietää tarkasti ennakkosuosikit.
– Koovee on voittajasuosikkini. Heillä on tosi kova joukkue ja maasto sopii heille, Martikainen arvioi.
Martikainen suunnisti itse Kooveen joukkueessa 1968, kun seura sijoittui Jukolassa toiseksi, joten hän myöntää olevansa keltamustien kannattaja tulevana viikonloppuna.
Tampereen Pyrintö voi myös olla voittotaistossa. Tietysti kolme peräkkäistä suurviestivoittoa ottanut IFK Göteborg kuuluu myös suosikkeihin. Sen sijaan Kalevan Rastin tai Paimion voitto olisi yllätys.
Naisissa Martikainen pitää ennakkosuosikkina SK Pohjantähteä ja ruotsalaisjoukkueita.

Vinkkejä suoraan supikosta

Koovee-vuosien jälkeen Martikainen on vuodesta 1969 alkaen suunnistanut Lahden Suunnistajat -37:ssä. Myös LS-37:n väreissä irtosi Jukolasta toinen sija. Lahti-Hollola Jukolan maasto on tullut tutuksi lukuisten kansallisten kilpailujen ja iltarastien ratamestarina.
Varsinkin yöllä suppamaasto on erikoinen maastotyyppi. Viiden korkeuskäyrän mäkihän näkyy kauas, mutta viiden käyrän supan voi ohittaa ihan vierestä huomaamatta. Paikoin kuusikko on tiheää, Martikainen kertoo maaston haastavuudesta.
– Jonojuoksua ei varmasti tule kärkikamppailuissa, hän arvelee. – Malttia tarvitaan! Suppamaastossa suunnistus ei ole juoksukilpailu. Kompassia kannattaa vilkaista vähän useammin kuin tavallisesti.

Martikainen suunnisti maastossa jo 1950-luvulla. Ratamestari oli tehnyt jekun: keskelle tasaisinta kangasta oli hakattu pieni aukko rastipisteeksi. Kyllä sitä haettiin!

Martikainen on juuri saanut käsiinsä viikonlopun Jukolan radat. Noin neljänkymmenen juostun Jukolan jälkeen, 75-vuotiaana Martikainen on mielellään uudessa roolissa ja uusissa haasteissa. Juoksu ei enää suju, mutta pyöräily kyllä. Viikonloppuna tavoite on pysyä hereillä! Vaikka koti on kyllä pyöräilyetäisyydellä, voin käydä välillä lepäämässä.

Teksti: Outi Hytönen
Kuva: Antti Nousiainen