Aikuissuunnistuskoulu on hyvä vaihtoehto, kun suunnistustaitojen kehitys on pysähtynyt harrastusta itsekseen opeteltaessa tai kun koko perhe opettelee uutta harrastusta. Oravapolulle voi lähteä noin 4-vuotiaana ja silloin vanhemmankin on syytä olla kartalla. Kolmas selvästi tunnistettava ryhmä opiskelijoissa ovat aloittelijat, jotka hakevat uutta harrastusta ja varmuutta metsässä liikkumiseen.
Tampereen Pyrintö järjestää aikuissuunnistuskoulua vuosittain. Suosio on valtava, tänäkin vuonna mukaan ilmoittautui noin 70 innokasta aikuista.
– Tampere-Jukola vuonna 2008 toi lajille Tampereen seudulla julkisuutta. Se näkyi aikanaan piikkinä sekä iltarasteilla että seuran uusina jäseninä. Pyrinnön hyvä menestys tuo julkisuutta, ja uskoisin myös että seuran hyvä imago houkuttelee ihmisiä mukaan laadukkaaseen toimintaan, kertovat Ari Virekunnas ja Matti Järvinen Tampereen Pyrinnöstä.
Pyrintöläiset paitsi tykkäävät kivan harrastuksen jakamisesta, saavat siitä myös merkittävää helpotusta seuratoimintansa rahoittamiseen. Pyrintöläiset opettavat mieluummin suunnistusta kuin myyvät piparkakkuja.
Ohjaajan merkitystä ei voi väheksyä
Jussi Lehmusvirta Pirkkalasta kävi keväällä aikuissuunnistuskoulun jatkoryhmän. Jussi ilmoittautui mukaan Tampereen Pyrinnön Jukola-joukkueseen. Joita muuten lähtee kaikkiaan 9, Venloja 20 joukkuetta.
– Kaksi vuotta sitten olkapääleikkauksen jälkeen mietin, että mitähän sitä tekisin. Tennis ja golfaus eivät onnistuneet, joten ilmoittauduin suunnistuskouluun. Luonnossa olen liikkunut ja karttaa pitänyt kädessä, mutta koskaan en ollut saanut opastusta. Joten lähdin päivittämään tietojani, Jussi kertoo.
Tänä keväänä Jussi kävi aikuissuunnistuskoulun jatkoryhmän, jossa kävi vetäjinä Pyrinnön nuoria, nimekkäitäkin suunnistajia. Nuorten ohjaajien osaaminen ja oman suorituksen hallinta paranevat, kun ohjaajat joutuvat pohtimaan ja selittämään asioita alusta alkaen.
– Aikuissuunnistuskoulu on päivittänyt tietoja ja muistuttanut mieleen paljon asioita. Erityisesti ohjaajien kanssa yhdessä kulkeminen, vaihtoehtojen pohtiminen, keskustelu ja palaute ovat olleet erityistä, miettii Jussi.
Oma taso selvillä
Jussin edustamassa Pyrinnön Jukola-joukkueessa on neljä suunnistuskoululaista. Jussi juoksee neljännen osuuden.
– Toivoin, että saisin valoisan osuuden, jotta voisin suunnistaa ilman lamppua. Siitä ei ole kokemusta. Vaikka osuuteni on yksi lyhyimmistä, hiukan vajaat 8 km, on se silti jäsenille kova rasitus. Kouluiltojen lisäksi olen käynyt muutamia kertoja iltarasteilla ja ylläpitänyt kuntoa muuten, jotta jalat eivät olisi matkasta ihan jumissa, kertoo Jussi valmistautumisestaan.
Tavoitteena on päästä ehjänä läpi. Toivottavasti jaksan hölkätä matkan ettei tarvitsisi laittaa kävelyksi kovin montaa kertaa, Jussi Lehmusvirta toivoo.
Jussi tunnistaa omat heikkoutensa ja vahvuutensa lajin näkökulmasta. Juoksukunto ei ole kärkimiesten tasolla ja korkeuskäyrien ja maaston muotojen tunnistaminen toisinaan takkuaa.
– Kärkimiesten vauhdissa en pysyisi edes ilman karttaa ja kompassia. Ja välillä kartassa on niin paljon informaatiota, että sieltä oleellisen poimiminen on hankalaa. Mutta kompassin käyttö ja suunnassa kulkeminen sujuvat paremmin!
Avoimella positiivisella mielellä nauttimaan
Jussi oli ensimmäistä kertaa Jukolassa mukana Vironlahdella 2011. Jukolan viesti tapahtumana teki vaikutuksen.
Tapahtuma itsessään on vähintään yhtä mielenkiintoinen ellei jopa mielenkiintoisempi kuin oman osuuden juokseminen.
– Kun ajattelee, että 40 000–50 000 kävijän kaupunki infroineen rakennetaan palveluineen kaikkineen keskelle ei mitään, on se vaikuttavaa. Ja väkimäärä, jonka näkee naisten ja miesten viestien lähdöissä, kertoo tapahtuman mittakaavasta. Mutta myös se, että harrastelijakin voi suoriutua omasta osuudestaan.
