Muistijälkiä mikrofonin takaa, osa 1

Kuva: Eija Hirvi-Talka.

Joensuu-Jukolan viestintäpäällikkö Juuso Metsälä hahmotteli joitakin teemoja tälle blogisarjalle. Yhtenä aiheena nousi toive avata Jukola-tunnelmaa omien kokemusten pohjalta kuuluttamon näkökulmasta.

Jyväs-Jukola 1997 oli parista syystä spesiaali kokemus. Ensinnäkin kisajärjestäjänä toimi oma silloinen seurani. Toisekseen kisa juostiin Laajavuoren maastoissa. Alue mahtuu helposti maapallolla viiden tarkimmin tuntemani maapläntin joukkoon.

Kuulutuksen sektorivastaava Eino Havas kasasi tiimin ja esitteli joitakin suuntaviivoja mitä olisi tarkoitus yrittää. Eikan tuntien kuulutuksesta piti saada ”erilainen”. Itse sain vastuulleni suunnitella Jyväs-Jukolan käsikirjoituksen. Akillesjänneleikkauksen vuoksi olin edeltävänä lokakuuna kolme viikkoa sairaslomalla. Noina viikkoina tein aamusta iltaan pelkästään käsikirjoitusta ja meidän puolesta Jyväs-Jukola olisi ollut valmis alkamaan jo marraskuussa. Jyväs-Jukolan ansiosta tuli opeteltua myös Microsoft Excelin toiminnot ensi kertaa perusteellisesti.
Saimme itse valita rakennetaanko kuulutuskontit perinteiseen tapaan maaliviivan yläpuolelle vai käytämmekö Killerin raviradan omaa kuuluttamoa. Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun. Päätöksessä painoi se, että tilat olivat poikkeuksellisen ruhtinaalliset. Huonoa oli taasen se, että olimme täysin omassa rauhassa irrallaan eristyksissä kisakeskuksen tapahtumista ja fiiliksestä.

Venlojen viestin aloitusosuudella sattui Jukolan historian tietääkseni ainoa kuolemantapaus. Noin kolmensadan metrin päässä meistä, raviradan etusuoran alkaessa, tapahtui jotain. Saimme kiikareilla sen verran selvää, että loukkaantunutta kilpailijaa autetaan. Jonkin ajan kuluttua paikalle ajoi ambulanssi. Tilanne selvisi meille vasta kun kilpailunjohtaja tuli kuuluttamoon pitämään hiljaista hetkeä. Jäi tunne, että tunnin ajan me kuuluttajat olimme Killerillä suunnilleen ainoat ihmiset, jotka olivat tietämättömiä tapahtuneesta.

Killeriltä on jäänyt mieleen myös Seminaarimäen mieslaulajat, jotka kauan ennen Jukolatiimi-aikaa kahden joukkueen voimin suoriutuivat Jukolan haasteista varsin mallikelpoisesti. Semmarit esiintyivät myös Jukola-juhlassa.

Tuohon aikaan Jukola-kuulutuksessa ei ollut vielä mitään ykkös- ja kakkosketjuja vaan työrupeama oli noin 30 tunnin mittainen. Yhtenä kunnianhimoisena tavoitteena oli kuuluttaa kaikki joukkueet maaliin ja se tehtiinkin.
Aikoinaan Suunnistus.netin yleisöäänestyksessä Jyväs-Jukola valittiin kaikkien aikojen parhaaksi suunnistuskuulutukseksi. Kuulutus sai poikkeuksellisesti maininnan myös Jukolan viestin tarinan yhteenvedossa: ”Katsomon katolla sijainneen kuuluttamon erittäin asiantunteva selostustiimi otti maaliin vastaan viimeisimmätkin joukkueet. Selostuksen oheen liitetty musiikki aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia osanottajien keskuudessa.”

Muutama päivä Jyväs-Jukolan jälkeen olin Helsingissä Forumin kauppakeskuksen rullaportaissa kun puhelin soi. Langattoman päässä oli Hiisi-Jukolan ratamestari Mika Ruuhiala, joka ilmoitti maksavansa xxxxx markkaa mikäli kasaan kuulutustiimin Eurajoelle.

Talvella 1999 järjestäjät kutsuivat meidät (kuuluttaja Olli-Pekka Kärkkäinen, lajiasiantuntija Seppo Väli-Klemelä ja kenttähaastattelija Jyrki Saarivaara) Satakuntaan esittelemään kuulutustiimin suunnitelmia. Tuolloin elettiin vielä piirtoheitinkalvoaikaa ja ajomatkan aikana tehtiin työnjakoa kuka esittelee minkäkin kohdan. Hieman ihmettelin kun Oopee halusi ehdottomasti, että minä aloitan ja hän vetää sitten session loppuun.

Niin kauan kuin muistan Oopee on aina ratsastanut teknisen kehityksen aallonharjalla. Hänellä olen nähnyt ensimmäisenä muun muassa sähköhammasharjan, housuhenkarin, vesisängyn, asunnon ovipuhelimen, lukuvalot saunassa sekä suksisauvojen piikinsuojukset. Omien sanojensa mukaan hän on myös tuonut sekä Lambadan että Macarenan Manner-Euroopasta Suomeen.

Esittelin karttakepin kanssa piirustuksiamme ja esiintymisvuoron vaihtuessa Oopeen juoni paljastui. Aloittaessaan esityksensä hän ensi töikseen siirsi karttakepin sivuun ja kaivoi rintataskustaan juuri hankkimansa laserosoittimen ja huulet törröllään loi merkitsevän nyökkäyksen suuntaani.

Hiisi-Jukolaa edeltävänä päivänä saapuessamme kilpailukeskukseen meidät ohjattiin ensimmäiseksi infoon hankkimaan itsellemme nimikortit ja kulkuluvat. Hieman yllättäen OP tarjoutui hoitamaan homman koko tiimin puolesta. Oma-aloitteinen suostuminen juoksupojan rooliin pani miettimään, minkä rotuinen koira tähän on haudattuna. Kohta hän palasikin takaisin kuuluttamoon mukanaan kaksi nimilappua. Toisessa luki OP Kärkkäinen, pääkuuluttaja, toisessa Hannu Varkoi, avustava juontaja. Jyrki Saarivaaran titteli oli kenttäjänis.

Hiisi-Jukolassa nähtiin miesten puolella ennenkuulumattoman tiukka voittotaistelu ja mieleen on jäänyt myös kova helle. Venlojen viestin aikaan kuuluttamon lasikopista mitattiin parhaimmillaan 65 asteen lämpötila. Saunatunnelman vuoksi kuulutin Venlat ilman paitaa. Lisäksi muistan juoneeni kisan aikana kolme litraa vettä ilman, että tuli minkäänlaista tarvetta käydä kertaakaan vessassa Venlojen viestin aikana.

Helteen vuoksi myös kuuluttamon tietokoneet kaatuivat kymmeniä kertoja Venlojen viestin aikana. Eräässä vaiheessa vihainen toimitsija toi kuuluttamoon lapun, että tällä rekisterinumerolla varustettu auto pitää välittömästi siirtää pois kuuluttamon juurelta. Tarkistin autorekisterikeskuksesta kenen autosta kysymys ja ehdotin, että jos ei sittenkään. Auto kun kuului Pekka Pirilälle (RIP), joka kävi toistuvasti taikomassa tulospalveluohjelmaamme takaisin henkiin.

Lutan kalliolouhokseen oli rakennettu hieno amfiteatterimainen kilpailukeskus. Muistan miesten lähdön aikaan upean näkymän kun aurinko laski ja kymmeniätuhansia ihmisiä oli louhoksen rinteillä. Oopee löi kyynärpäällä kylkiluihin ja sanoi hetki ennen starttia: Hana, tältä Jaggerista tuntuu kun Stones nousee lavalle.

Omasta mielestämme Hiisi-Jukola oli joka suhteessa paranneltu, virtaviivaistettu evoluutioversio Jyväs-Jukolaan verrattuna, mutta tänäkin päivänä saan silloin tällöin palautetta Jyväs-Jukolasta, en niinkään Hiisi-Jukolasta. Osin se varmasti johtuu epätasapainoisesta kuuluvuuskartasta. Esimerkiksi vaihtoalueen ämyri pauhasi koko yön aivan liian kovaa eikä äänentoistofirma saanut tilannetta kuriin vaikka ongelma tiedostettiin.

Mutta päästiin jälleen sentään Jukolan viestin tarinaan: ”Kritiikkiä tuli oikeastaan vain kuulutuksesta, joka palautteista päätellen hyvin monien mielestä oli lajiin sopimatonta meuhkaamista ja liian kovaäänisen musiikin soittoa.”

Jälleen kuulutimme koko rupeaman Oopeen ja Sepin kanssa kolmestaan ilman vaihtomiehitystä. Sunnuntaina iltapäivästä oli tarkoitus ajella takaisin kotiin Jyväskylään. Helteisessä autossa oli pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta, että nukahdamme rattiin ellemme ota pikku nokosia joten ajoin auton levähdysalueelle. Auto oli sammutettuna ja juuri kun leuka painui ja olin nuokahtamassa unten maille, heräsin siihen, että parin metrin päässä edessä näkyy isoja puita. Huusin täysillä ja vatkasin rattia. Säikähdettiin tilannetta niin paljon, että sen jälkeen oli helppo ajaa loppumatka virkeänä perille asti.

Hannu Varkoi
Legendaarinen ääni vastaa Joensuu-Jukolan tunnelmasta. Tiiminsä kanssa viimeksi äänessä MM-kotikisoissa Vuokatissa 2013. Twitter: @HannuVarkoi