Kuvassa on osa Vaajakosken Terän Jyrki Saarivaaran reittipiirroksesta vuoden 1982 Jukolasta. Koko reitin näet täältä.
Kalevan Rasti on kisaisäntänä kolmatta kertaa pappia kyydissä. Kirkon nurkalla kun Enossa kesäkuussa ollaan. Vuosina 1982 ja 2000 viestiä vietiin pääosin samassa maastossa Pärnävaaran hiihtokeskuksen lähimaisemissa – lähellä Tuntemattoman sotilaan Paloaukeaa. Kisakeskukset olivat pulskan kilometrin verran eri paikassa.
1982 kisaviikolla satoi paksu lumikerros, joka ehtii sulaa alta pois juuri ennen viikonvaihdetta. Kuulun saapumiserään, jolle vuoden 1982 Jukola oli ensimmäinen Jukolan viestini kilpailijana. Ikä olisi riittänyt jo vuotta aiemmin, mutta konfirmaatio osui silloin samalle päivälle.
Nyt kun rikos on jo vanhentunut niin mainittakoon, että Jyväs-Jukolassa pääsin haastattelemaan Jukolan viestin silloista valvojaa Pekka Nikulaista. Yllätin Nikulaisen kysymällä minä vuonna Pekka juoksi itse ensimmäisen Jukolansa. Nopea laskutoimitus nimittäin antoi, että valvoja juoksi ensimmäisen viestinsä 14-vuotiaana eli alaikäisenä .
Venlojen puolella Stora Tuna IK:n hegemonia oli 1982 hurjimmillaan ja joukkue muutti noihin aikoihin asumaan palkintopallin keskimmäiselle korokkeelle.
Annichen Kringstadin johdolla Stora Tuna ei ottanut muita sentään aivan kierroksella kiinni, mutta tyrmäsi muut lähes 19 minuutin voittomarginaalilla. Parhaana suomalaisena LS-37 oli vasta seitsemäs.
Valtaosa tätä muisteloa käsittelee miesten kilpailua vuodelta 1982, koska kummallista kyllä muistijäljet siitä ovat huomattavasti vankemmat kuin vuoden 2000 tapahtumasta. Tämä johtuu varmaankin siitä, että loppuun asti voitosta tappeli naapurikunnan tutut miehet samoista kansallisista: Vaajakosken Terä – Men in White.
Vaajakosken valkeat haamut lienevät olleet ensimmäinen suunnistusseura, joka oli tuolloin painattanut juoksijoiden nimet paidan selkämykseen.
Keväällä Savonlinnan maaottelukatsastuksissa Aholahden hiihtokeskuksen mäkimaisemissa Terä mahdutti neljä miestä kymmenen joukkoon. Eikä tähän joukkoon vielä edes kuulunut seuran ykköspyssy ja uusi vahvistus, riihikuivan ruisleivän suuri ystävä, MM-mitalisti Seppo Rytkönen.
Useamman vuoden maanitteluiden jälkeen Rytkönen oli valmis vaihtamaan vuodeksi Terään. Sumiaisten suuri poika ei juuri perustanut viesteistä ja ilmoitti jo tullessaan kyseessä olevan vain vuoden projekti.
Samassa ovenavauksessa saluunaan sujahtivat sisään myös Jukka ”Kabanossi” Kapanen Olavin Rastista sekä Timo Svahn, kulkijapoika Pohjanmaalta, josta oli tarkoitus koulia aloittaja.
Jukolasta Terässä ei sijoitusmielessä odotettu paljoakaan, kunhan tulisi edes voitto, muistelee eräs joukkueen jäsen leukaillen.
Joukkuevalinta ja taktiikka oli yksinkertainen. Kolme osuutta roikutaan mukana, aamuyön lyhyillä osuuksilla maajoukkuemiehet Kapanen ja Rytkönen karkaavat ja lopussa kaksi kylmäpäisintä miestä, Jyrki Saarivaara ja Jukka Pukkila, säilyttävät asemat.
Jälkikäteen on välillä ihmetelty, miksei ehkä sen hetken Suomen kovakuntoisin suunnistaja Rytkönen juossut ankkurina. Ryde juoksi ankkuriosuuden Tiomilassa keskinkertaisesti ja joukkuepalaverissa Pulu Pukkila (RIP) ilmoitti itsevarmasti, että hän taitaa olla ainoa, jolla on urakkaan tarvittavat natsat, joten ankkurivalinta oli sillä klaari.
Vaajakoskelaiset herättivät huomiota kesken avajaisten marssimalla kilpailukeskukseen parijonossa seuran lippu tanassa. Liekö koskaan suunnistusjoukkue ollut yhtä lähellä rocktähteyttä kuin tuolloin? Terän suunnistajilta pyydettiin jopa nimikirjoituksia jo ennen kilpailua. Kuulemani huhun mukaan nimikirjoituksilla käytiin myös kauppaa ja vaihtokurssi oli kuulemma sellainen, että yhdellä Kaapro Häkkisellä sai takaisin kolme Olli-Pekka Kärkkäistä. Tämän huhun on minulle kertonut Kaapro Häkkinen.
Taktiikkana oli siis roikkua kolme osuutta mukana. Toisin kävi. Olli-Pekka Kärkkäinen toi viestin kolmanteen vaihtoon lähes 19 minuuttia maailmanmestarivetoisen IF Sturlan jäljessä.
Oma seurani Kangasniemen Kalske lähti noina vuosina aina kova pää edellä. Aloittaja Kari ”Härski” Hänninen oli jo Ounasvaaralla 1980 leimannut viimeisellä rastilla ensimmäisenä, mutta valtaosa kärkiletkasta oikaisi viitoituksella Mietaan johdolla Karin kiertäessä kuuliaisesti serpentiiniä.
Nyt jälleen Karilta loistoaloitus ja toisella osuudella nuoruusvuosien idolini Heimo Taskinen tuli parhaana suomalaisena kolmantena kaksi minuuttia johtavasta Sturlan Helge Stubberudista. Kun Hemppaa pyydettiin Yleisradion haastatteluun vastasi ”Rokki-Ryynänen”, että en minä semmoisiin ja lähti Tohmajärvelle saunan lämmitykseen.
Alaikäisenä kuljin paljon kisamatkoja Hempan kyydissä ja usein samassa autossa oli mukana myös Hempan työkaveri Olavi Svanberg. Melkoisia kultajyväsiä putoili noilla automatkoilla. Hemppa oli hiihtosuunnistuksen maailmanmestari ja olisi ehkä aavistuksenkin ulospäin suuntautuneempana miehenä katsastusnäyttöjen puolesta kuulunut mukaan myös Tampereen MM-suunnistusten 1979 kisajoukkueeseen.
En muista tapausta, että Hemppa olisi koskaan sipannut. Johtuiko sitten siitä, että hänellä oli tapana syödä kunnon pihvi noin kaksi tuntia ennen starttia. Tänä päivänä eläkemiehenä Hemppa kuulemma tekee peltikattoja muun muassa sellaisiin kirkkoihin joidenka katolle muut eivät uskalla kiivetä.
Kisareissuilla kävi selväksi, että Hemppa olisi ollut myös lahjakas rallikuski. Osallistuikin vanhoilla päivillään muutaman kerran Jyväskylän Suurajojen pikkuluokkiin.
Hemppa oli hieman hohtimilla jututettava kaveri eikä puhunut paljon, mutta kun suunsa avasi sieltä tuli aina täyttä tavaraa.
Erityisesti jäi mieleen kerran Niinisalon SM-hiihtosuunnistuksista palatessa kun Hemppa piti suunnistusvalmennuksen peruskurssin, joka sisälsi kolme teesiä:
1) käy joka päivä kahdesti lenkillä
2) tiedä kisan aikana koko ajan missä olet
3) juokse kaikki harjoitukset suunnistussaappailla niin kisassa suunnistuskenkä tuntuu jalassa kevyeltä
Jutun lukevia junioreita kehoitan suhtautumaan kohtaan 3) pienin varauksin.
Joskus yläasteen taksvärkkipäivänä siivosin meidän autotallin, missä oli muovipussillinen SM- ja PM-mitaleita ynnä muita plaketteja. Ihmettelin, että mitä nämä? Kuulemma Hempan poishakemattomia palkintoja.
Takaisin Pärnälle. Valkenevassa aamussa nähdään kaikkien aikojen nousu. Kabanossi kiilaa nelospätkällä eron kärkeen jo alle 8 minuutin ja Rytkönen on valmis.
Jukolan tuonaikaiset tulospalvelut eivät ole nykyisellä tasolla. Viidennen osuuden osuusajoissa on yksi selkeä haamuaika, mutta lisäksi väitetään, että Kankaanpään Suunnistajien juoksija, jonka henkilöllisyys ei tiedossa (nuori Markku “Rilli” Kaartinen??) olisi ollut aavistuksen Rydeä nopeampi. Maailman vaatimattomin mies Rytkönen arveli itsekin, että ei todennäköisesti pidä kutiaan, koska Ylämyllyn aamuyössä nähtiin yksi kaikkien aikojen Jukola-laakeista johon ei sisältynyt virheitä.
Rytkönen nostaa Terän kärkeen ja Jukolan kilpailukeskukseen nousee ennennäkemätön hurmahenkinen kansallistunne.
Kahden viimeisen osuuden viejät Jyrki Saarivaara ja Jukka Pukkila nukkuivat yönsä hotellissa Joensuun keskustassa. Pojat olivat tilanneet hotellin respasta puhelinherätyksen, jota ei koskaan tullut.
Joukkueenjohtaja Esko Tikka herättää pojat soittamalla huoneeseen hätääntyneen puhelun: `missä te olette, Ryde pääsi irti viisi minuuttia sitten?´
Suunnistuskamat päälle ja ilman aamiaista autoon. Lisäpaniikkia aiheuttaa, että joukkueenjohdolla on käsitys, että Saarivaaran kisakengät ovat jossain seurateltassa eikä niitä löydy mistään. Oikeasti ne olivat koko ajan Saarivaaran omassa laukussa. Saarivaara saapuu kisakeskukseen noin viisi minuuttia ennen vaihtoa.
Saarivaara viilettää lähtöviitoitusta kärjessä ja huikkaa katsojille: homma alkaa olla taputeltu, Sturlalta loppui miehet.
Ai jaa, kuudennella osuudella Norjan mestari ja tuleva MM-mitalisti Egil Iversen ja ankkurina maailmanmestari Harald Thon.
Legendaarisista Hassisen hajonnoista huolimatta Saarivaaralle ja Iversenille sattuu sama ykkönen ja kakkonen. Kakkosrastia ennen Iversen jää arpomaan ja Juke livahtaa minuutin karkumatkalle. Tämä ero säilyy koko loppumatkan muuttumattomana vaikka YLE:n maastoselostaja missaakin Iversenin yhdellä radiorastilla ja homma vaikuttaa hetkellisesti ratkenneelta. Mutta takaa ykkössuosikki OK Ravinen – ei Tukholmasta vaan Nackasta (tämä on heille tärkeää) – on aloittanut vääjäämättömän nousunsa kohti kärkeä…
Legendaarisesta polvisuunnastaan kuuluisa Rytkönen muistelee vedelleensä suppamaastossakin varsin suoraan. Sen sijaan Saarivaara arvioi kierrelleensä niin, että osuudesta jopa 70 % ajan oli polku alla. Alla Saarivaaran reitti:
Jukka Pukkila pääsee iskemään sinettiä minuutin näkösuojassa Sturlan Thoniin. Taaempana ainakin skandimaastoissa maailman ykkösnimiin lukeutuva Lars ”Löken” Lönnkvist starttaa takaa-ajoon kuusi minuuttia myöhemmin.
Pukkila tällää ykköstä, omien sanojensa mukaan osuuden helpointa rastia, samaistusvirheen takia viisi minuuttia. Vielä kahdeksannella rastilla Jukalla on näkökontakti Lökeniin, mutta seuraavaksi alamäessä rusahtaa nilkka ympäri.
Lönnkvist liitää voittoon, Thon pummaa perälenkillä ja lopussa Pukkila hivuttaa Terän paremmalla reitinvalinnalla kakkoseksi. Eräs kaikkien aikojen muistorikkaimpia Jukolan viestejä.
Vuoden 2000 kisasta muistikuvat ovat huomattavasti ohuemmat.
Mieleen on jäänyt Venlojen huikea pitkä loppukirikamppailu. Viimeisessä vaihdossa nähtiin dramatiikkaa kun Haldenin Maria Hoffman antoi vaihtotelineestä ankkurilleen Heather Monrolle Tampereen Pyrinnön kartan. Tilanteen selvittyä ratamestari Börje Vartiaisella ei ollut muuta mahdollisuutta kuin liputtaa kisaa johtanut Monro sivuun ponttoonisillalla.
Jäljelle jäi kahden kovan juoksijan kauppa. Liedon Parman 2.37-maratoonari Külli Kaljus ja kevään SM-maastojen viitonen Marika Mikkola (Bækkelagets SK) ottivat toisistaan mittaa yli kilometrin mittaisessa otatuksessa, jossa Kaljus oli lopulta pari metriä vahvempi.
Miesten kilpailussa Haldenin ylivoima oli poikkeuksellista.
Avausosuudella toisena 12 sekuntia kärjestä, toisen osuuden ykkösrastilla Kjetil Björlo sanoi ´adjø , hadet bra´ ja loppu oli puhdasta julistamista koko ajan johdossa.
Itselleni vuoden 2000 kilpailu on jäänyt mieleen siitä, että teimme Jyrki Saarivaaran kanssa kahteen mieheen O´News Cosmokseen koko vuorokauden kestävää online-seurantaa, mikä näin 16 vuotta myöhemmin vaikuttaa kohtuullisen mielipuoliselta idealta. Välillä kävin tuikkaamassa vielä pitkän yön itsekin, joten uni maittoi sunnuntai-iltana.
Jukola 2000 ajettiin sisään myös uusia, sittemmin pysyväksi osoittautuneita, innovaatioita. Sähköinen leimaus (Emit) oli ensimmäistä kertaa käytössä ja kilpailukeskuksessa metsän tapahtumia pääsi seuraamaan myös jättiscreeniltä.
Näiltä pohjilta on hyvä harpata Harpattiin.
Hannu Varkoi
Legendaarinen ääni vastaa Joensuu-Jukolan tunnelmasta. Tiiminsä kanssa viimeksi äänessä MM-kotikisoissa Vuokatissa 2013. Twitter: @HannuVarkoi