Kuva: Anna Närhi.
Minulla on kaksi suurta unelmaa. Toinen niistä on voittaa suunnistuksen maailmanmestaruus. Se toinen unelmistani on tulla lääkäriksi. Ihan sama kuinka kauan siinä menisi tai mitä joutuisin tekemään, mutta lääkikseen oli päästävä. Itselleni opiskelemaan lähteminen tuntui itsestäänselvyydeltä. Suunnistamalla harva lyö rahoiksi eikä huippu-urheilu-ura valitettavasti kestä loppuelämää. On keskimäärin mukavampaa työskennellä alalla, joka tuntuu itselle mielekkäältä. Lisäksi kaipaan elämääni muutakin sisältöä kuin korkeuskäyrät ja rastiliput, vaikka niistä suuresti nautinkin.
Otin selvää, miltä lääkis Suomessa vaikuttaisi. Jostain syystä en lämmennyt ajatukselle ja ulkomailla opiskelu kuulosti mielenkiintoisemmalta ja jännittävältä. Kävin SK Pohjantähden naisten kanssa keväällä 2012 leirillä Göteborgissa. Ihastuin kaupunkiin ja länsirannikon luontoon. Lajivalintakin oli tullut selväksi; rakas hiihtosuunnistus saisi nyt jäädä ja keskittyisin jatkossa vain suunnistukseen. Ajatus Göteborgissa asumisesta alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Paneuduin Ruotsin hakujärjestelmään ja lähetin paperit Ruotsiin noin 1,5 vuoden pohdiskelun jälkeen.
Heinäkuu 2013, MM-keskari Vuokatissa. Istuin yleisön joukossa nurmikolla ystävieni keskellä ja päivitin neuroottisesti valintajärjestelmän nettisivua kännykän näytöllä, kunnes yhtäkkiä – PANG – ruudulle ilmestyi teksti: ”Antagen”. Olin päässyt sisään Göteborgin Sahlgrenskaan, ykkösvaihtoehtooni, pohjoismaiden suurimpaan yliopistolliseen sairaalaan opiskelemaan lääkäriksi. Hyppäsin varmaan kaksi metriä ilmaan, kiljuin ja juoksin ympäriinsä kisakeskusta ehkä maailman levein hymy kasvoilla ja kuulutin kaikille tutuille (ja varmaan vähemmänkin tutuille) että musta tulee lääkäri!
Göteborg on todellakin suunnistajan unelmakaupunki. Lumeton maa käytännössä vuoden ympäri, haastavat harjoitusmaastot, huippusuunistusseuroja mistä valita, laajat opiskelumahdollisuudet ja vuodesta 2016 alkaen myös Göteborg on myös RIU-kaupunki. Täällä opiskelun ja urheilun yhdistäminen nähdään mahdollisuutena, ei esteenä, niin seurojen kuin korkeakoulujenkin puolesta.
RIU on lyhenne sanasta Riksidrottsuniversitet. Kaupungin RIU-status tarkoittaa että Ruotsin urheilusäätiö tukee kaupungin korkeakouluissa opiskelevia potentiaalisia tai nykyisiä maajoukkueurheilijoita esimerkiksi joustavalla opintosuunnitelmalla, lääkäri- ja testauspalveluilla tai esimerkiksi ilmaisella liikuntakeskuskortilla.
Minun kohdallani RIU konkretisoituu mahdollisuutena käyttää huipputason liikuntapalveluita ilmaiseksi ja eliittiurheilijastatuksena yliopistossa. Kaikki lääkisopiskelijat eivät tietenkään mahdu harjoittelemaan Göteborgin yliopistollisen vuodeosastoille yhtä aikaa. Pahimmassa tapauksessa matkaa sairaalaan kertyy 50-100 kilometriä ja edestakaiseen matkustamiseen kuluu päivässä monta tuntia. Yksinkertaisella matematiikalla voi laskea, kuinka hyvin tämä menee yhteen huippu-urheilun kanssa. Eliittiurheilijastatus mahdollistaa että voin prioriteettiaseman turvin pyytää sijoitusta toivomaani sairaalaan. Onnekseni yksi Göteborgin yliopistollisista sairaaloista sijaitsee noin 3km päässä kotoani ja saan suorittaa pakolliset sairaalajaksoni siellä niin toivoessani.
On mahtavaa, kun korkeakoulu tukee huippu-urheilevia opiskelijoitaan. Juuri lääketieteen opinnoissa opintotahti on joko nolla tai sata, mutta monella muulla alalla opiskelun rytmittäminen on hieman yksinkertaisempaa ja opintosuunnitelmaa on helpompi suunnitella omien aikataulujen mukaan. Tässäkin RIU-asema luo joustavuutta ja turvaa opintojen jatkumisesta, vaikka hetkellisesti haluaisikin laittaa kaikki munat samaan koriin urheilun näkökulmasta. Esimerkiksi tenttien tekeminen voi onnistua vaikka Singaporessa, jos kisareissu sattuu päällekkäin tärkeän kokeen kanssa.
Suomalaisen aluevalmennussysteemin sijaan Ruotsissa alueiden suunnistustoiminta perustuu suunnistusseurojen omaan harjoitustarjontaan ja seurojen väliseen yhteistyöhön alueen suunnistusliiton välityksellä. Kaikki ovat tervetulleita harjoituksiin tasosta, tavoitteista ja seurasta riippumatta. Yhteisissä suunnistusharjoituksissa saa aina hyvää sparrausta kovimmilta kilpakumppaneilta tai sitten voit vaikka yrittää niistää jätkiä loppukirissä, jos satut olemaan ainoa nainen paikalla. Toimiva ympäristö houkuttelee paikalle monia saman ikäisiä nykyisiä ja tulevia huippuja – kivenkovaa treeniseuraa on siis aina tarjolla.
Varsinkin viime aikoina, kun opintoni ovat edenneet teoriapainotteisista perusopinnoista kliiniseen vaiheeseen, on seuran harjoituskalenteri ollut todellinen kultakaivos. Pitkien sairaalapäivien vuoksi harjoittelua ei voikaan enää suunnitella täysin oman pään mukaan ja koulupäivän jälkeen yksin reenaamaan lähteminen tuntuu välillä aika nihkeältä. Parhaimmillaan yhteisharjoituksia on tarjolla maanantaisin, tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Esimerkkinä loistavasta harjoitustarjonnasta harjoituskauden pari ensimmäistä viikkoa; en tehnyt yhtään harjoitusta yksin ja harjoittelin 10-11 kertaa viikossa.
Seuran tisdagsträning on aina viikon kohokohta. Ensin tehdään kova treeni yhdessä, sitten käydään pesulla ja saunassa, minkä jälkeen nautitaan yhteinen illallinen. Ehkä tämän tyylisestä seuramajakulttuurista olisi meillä suomalaisilla jotain opittavaa? Jollain tapaa omasta seuraväestä tulee kuin pieni perhe. Heitä on aina kiva tavata ja seuraporukan kanssa on kiva lähteä kisareissuille. Itselläkin on rennompi olo, kun kisaviikonloppu ei tarkoita pelkkää suorittamista ja viesteissäkin kulkee kovempaa, kun tuntee juoksevansa kavereilleen. Varsinkin minulle, jonka oma perhe ja vanhat ystävät jäivät Suomeen, tämä suunnistusperhe on muodostunut hyvin tärkeäksi ja läheiseksi tukiverkoksi.
Joskus kuulee epäileviä kommentteja, että miten muka voi urheilla ja opiskella lääkäriksi yhtä aikaa. Uskoin itse että se on mahdollista, kunhan vaan on tarpeeksi tahtoa ja valmis tekemään kompromisseja. Tietenkin arki vaatii paljon suunnittelua ja balanssin löytäminen levon ja rasituksen välillä voi olla pitkä ja kivinen prosessi. Mieluitenhan olisin maailman paras kaikessa tässä, nyt ja heti, mutta mun unelmilla ei ole deadlinea.
Rohkaisen kaikkia, varsinkin teitä joilla on yhteishaku käynnissä just nyt, seuraamaan unelmiaan, oli ne sitten millaisia tahansa ja sanoi muut mitä tahansa. Täysin puolueeton ja objektiivinen mielipiteeni on että Göteborg on supermegamahtava paikka opiskella ja urheilla, mutta myönnettäköön että aika monessa muussakin kaupungissa on varmasti huippumahdollisuudet mihin tahansa. Vaikka paperilla joku asia tuntuisi lähes mahdottomalta, niin asioilla on tapana järjestyä. Suomalaisella sisulla selviää vaikka ruotsalaisesta byrokratiaviidakosta!
Tsemppiä lenkkipolulle ja pääsykokeisiin jos sellaiset on edessä,
Anna Närhi
24-vuotias Jyväskylästä lähtöisin oleva IFK Göteborgin suunnistaja ja lääketieteen opiskelija, joka muutti kahden suuren unelmansa perässä Ruotsin bästkustenille Göteborgiin. Rakastaa kilpailemista, harjoittelemista, suunnistuskisojen tunnelmaa, suklaata ja hyvää musiikkia. Tärkeintä maailmassa on perhe, ystävät ja kaksi maukuvaa purrminaattoria – Spörje ja Tilkku-Tuutikki. Twitter ja Instagram; @annanarhi
PS. Härreguuuuud! Enää 1 kuukausi 10Milaan. Ja siitä on enää 1,5 kuukautta Jukolaan. Jiihaa! 10Mila muuten kisataan täällä Göteborgissa, ”paradiset” nimisessä suunnistustaivaassa. Vielä ehtii mukaan, loistava kenraaliharjoitus Jukolaa varten.