Nikkari-Jukola 2001
| Nikkari-nimi perustui Jurvan pitkään historiaan puuseppien pitäjänä. Edelleen kunnassa toimii useita verstaita ja tehtaita, joissa erityisesti valmistetaan tyylihuonekaluja. Viestin sanoma osoitettiinkin tämän taidon osaajille ja heidän järjestöilleen. Kilpailukeskus oli Jurvan Tainuskylässä, toistakymmentä kilometriä kirkolta pohjoiseen entisen kansakoulun ja Pässilän ulkoilumajan pihapiirissä ja lähialueilla. Järjestäjinä olivat Suunta-Jurva ja Rasti-Jussit Seinäjoelta, jotka onnistuivat Jukola-tasoisesti. Luonnonvoimat olivat tehdä järjestäjille tepposensa. Jos sade olisi jatkunut parikin tuntia kauemmin, kaikki autot olisi pitänyt viedä pysäköintiin parinkymmenen kilometrin päähän, koska pellot olisivat olleet liian pehmeitä. Siitä olisi syntynyt melkoinen bussiralli. Nyt selvittiin pahimpien kohtien sorastuksella ja muutaman auton hinauksella. Kisaviikolla pian, kun 200 sotilastelttaa oli saatu pystyyn, tuli trombi, joka kaatoi ne kaikki ja rikkoi suikaleiksi muutaman. Ahkerat talkoolaiset pystyttivät ne uudelleen eikä muita vahinkoja sentään aiheutunut. Kisalauantai valkeni onneksi aurinkoisena ja alkukesän ensimmäisiä lämpimiä riitti niin päiväksi kuin Jukolan yöksikin. Pieniä ongelmia aiheutti sen sijaan ratamestareille pari maanomistajaa, jotka ratojen suunnittelun jo alettua aivan muista syistä kuin suunnistusvastaisuudesta kielsivät alueittensa käytön. Kun Pohjanmaalla Isojaon jäljiltä palstat ovat vain muutaman kymmenen metrin levyisiä, mutta jopa kilometrejä pitkiä, yksikin tällaisen läpimenokielto aiheuttaa ongelmia. Ei auttanut kunnanjohtajan eikä kirkonmiestenkään käännytys. Niinpä yksi maaston parhaista osista jäi käyttämättä ja ratoihin tuli outoja, niitä heikentäviä mutkia. Kilpailijat joutuivat märille soille enemmän kuin alun perin oli tarkoitus. Ja ne suot olivat todella vetisiä. Joillakin venloilla oli jopa vaikeuksia päästä tulvivien ojien yli. Vaan tällaiset haasteet kuuluvat suunnistukseen, sillä luonnossa ollaan luonnon ehdoilla. Maasto oli pohjalaiseksi kuitenkin monelle myönteinen yllätys. Yli kolme vuotta kisan jälkeen Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen metsäammattilaiset kävivät ratamestarin kanssa tutkimassa, mitä maastolle kuuluu, kun 12.000 tossuparia oli siellä Jukolaansa kirmannut. Ratamestaria todella tarvittiin osoittamaan, mistä reitit olivat kulkeneet, sillä niin hyvin jäljet olivat kadonneet. Eikä monia rastipaikkoja löytynytkään jälkien perusteella. Tuhannet tossuparit hiersivät siemenpuita kasvaneen lähtöalueen kanervikon mustalle mullokselle, josta siemenet saivat hyvän pohjan kasvulleen nyt parikymmensenttisiksi taimiksi. Kauempana petäjäinen kanervikko kasvaa mustikan- ja puolukanvarsia kuin ennen vanhaan. Juoksu-urien varrella on kasvanut sieniä erityisen runsaasti. Sateiden silloin pehmittämillä suoalueilla kulku-uria on näkyvissä. Marjastajat, sienestäjät ja metsäammattilaiset käyttävät niitä tyytyväisinä kulkua helpottavina reitteinä. Kukaan 250 maanomistajasta ei ollut valittanut minkäänlaisista vaurioista metsässään. Metsästysseuran puheenjohtaja, itsekin eräs maanomistajista, vakuutti, ettei tapahtuma ollut mitenkään vaikuttanut riistan eloon. Jukolaan osallistui 1189 joukkuetta, mikä oli runsaat 30 vähemmän kuin Siuntiossa ja Eurajoella, mutta Venloja oli ennätyslukemat, 709 joukkuetta. Kilpailun suojelijana oli Nokian pääjohtaja Jorma Ollila, joka on juniorina Vaasan Suunnistajia edustaen etsinyt rasteja kilpailuissakin ja iltarasteilla vielä opiskeluaikanakin. Tavaksi oli tullut, että hyvän, mutta kapean oman pohjan omaavat seurat värväävät joukkoonsa ulkomaisia vahvistuksia. Suunnistajat tulevat ennen kaikkea maista, joissa seuratoiminta ei ole niin laajaa, että niiden seurat saisivat omia vahvoja joukkueitaan viesteihin, joissa on useita osuuksia. Suomessa yleisemmin ensimmäiset ulkomaalaiset huippujoukkueissa olivat virolaisia, mutta sittemmin ”muoti” on laajentunut niin, että tullakseen huippujoukkueiksi seurat ovat hankkineet vahvistuksia mm. Venäjältä, Tsekkoslovakiasta (Tsekistä), Sveitsistä, Unkarista, Ranskasta, Italiasta ja joitakin muista Pohjoismaistakin. Myös muissa Pohjoismaissa on toimittu samalla tavoin, mutta niissä ovat olleet kohteina myös mm. Iso-Britannia, Baltian maat, Saksa ja muut Pohjoismaat, joitten välinen kilpailijavaihto on ollut vilkasta jo vuosikymmeniä. Tietysti osa on tapauksia, joissa ulkomaiset kilpailijat itse ovat hakeutuneet johonkin tällaiseen seuraan maassa oleskelunsa vuoksi tai kehittyäkseen ja päästäkseen mukaan isoihin viesteihin. Joukkueista on siten tullut hyvin kansainvälisiä. Venloissa ensimmäinen vierasvoittaja oli jo sitä ennen useita suomalaisseuroja edustanut Viron Kylli Kaljus Liedon Parman joukkueessa Sipoossa 1995 ja uudelleen v. 2000. Kahtena seuraavana vuonna Bäkkelagetin voittojoukkueissa oli britti Yvette Hague. Venlojen voittajien vierasennätys (2005) on vuodelta 2002, jolloin Turun Suunnistajien joukkueessa oli tsekki, sveitsiläinen ja suomalaistunut sveitsiläinen yhden alkuperäisen suomalaisosallistujan lisäksi. Jurvassa v. 2001 tuon seuran ainoan suomalaisenkin korvasi norjalainen. Jukolan voittajajoukkueissakin oli yksittäisiä toisen maan vahvistuksia 1960-luvulta lähtien, mutta ensimmäisen kerran useampia kuin yksi ”vierastyöläinen” nousi korkeimmalle korokkeelle v.1997 Jyväskylässä, jolloin Haldenilla omien norjalaisten lisäksi oli joukkueessa britti, ruotsalainen ja tanskalainen. Halden on nimenomaan joukkue, johon pyritään sen tarjoamien hyvien olosuhteiden ja kehittymismahdollisuuksien vuoksi. Turun Suunnistajillakin oli v. 2001 varsin kansainvälinen joukkue voittoa tavoittelemassa: tsekki, australialainen, sveitsiläinen, norjalainen ja kolme suomalaista. Osaselitys tähän olivat samana vuonna Suomessa pidettävät MM-kisat, joita varten harjoittelijoita oli maassamme runsaasti ja he sitten vahvistivat myös useita täkäläisiä seuroja. Kilpailun tasoa vierastyöläisten käytön sanotaan lisäävän. Asialla on kuitenkin monta ulottuvuutta. Parhaalle seuralle Jukolan voitto tuo näkyvyyttä ja etuja, mutta on myös kysytty, miten se motivoi valinnassa ohitetuiksi tulleita seuran omia kasvatteja tai vaikuttaa nuorisotyöhön. 24. Venlojen viesti – Liedolle uusintavoittoKalevan Rasti (KR) oli voittanut keväällä Strängnäsin lentolentokentältä pidetyn Tvåmilan kahdella ja puolella minuutilla jäljessään Halden SK, IK Hakarpspojkarna (IKHP), Nydalens SK ja Tampereen Pyrintö (TP). Isotonicin kansallisessa kisassa kärki oli Pargas IF (PIF), KR ja TP. Nämä seurat olivat myös monen ennakkoarviot Venlojen kärkipäästä. Suurin paine oli tietysti joensuulaisseuralla. Edellinen Venla-voittaja oli Liedon Parma, mutta kun kevään viestit eivät olleet menneet ihan ”putkeen”, joten sen kannattajat löytyivät lähinnä vain seuran omasta piiristä. Rastikarhujen Heli Jukkola toi ennätyssuuren Venla-joukon pois metsästä 6,9 km:n reitiltä ensimmäiseen vaihtoon. Seitsemän sekuntia hänen jäljessään vaihtoi Liedon kakkosen Katja Honkala ja sitten alkoi yhtenäinen jono, jossa Jämsän Retki-Veikkojen (JRV) Laura Hokka kärjessä minuutin sisällä vaihtoi yli 20 naista. Suosikeista IKHP oli 7., KR 9., TP 15. ja Liedon ykkösen Katja Peltola 17. Jukkolasta 38 sekuntia jäljessä. Halden oli 1.40 Jukkolasta 25. Haldenin aloittaja Frauke Grann Smith oli ollut ensimmäisenä paikalla, kun Lounais-Hämeen Rastin suunnistaja kaatui ja terävä oksa tunkeutui tämän reiteen. Frauke tukki reiän kädellään ja repi paitansa kiristyssiteeksi. Hetken kuluttua paikalle tuli hiihtosuunnistuksen moninkertainen maailmanmestari Virpi Juutilainen, joka teki huivistaan toisen siteen ja jäi auttamaan. Kolmas suunnistaja lähti ensiapupisteelle hakemaan apua. Kun paikalle tuli Haldenin 3.-joukkueen suunnistaja, hän otti Frauken paikan auttajana, jotta tämä pääsi jatkamaan, sillä seurahan oli yksi suosikeista. Vaihtoalueella monet ihmettelivät, että olipa tytölle tullut kuuma, että oli heittänyt paitansa pois, kun hän tuli vaihtoon yläosassaan vain pelkät urheiluliivit. Aivan niin se ei siis ollut. LHR:n suunnistaja pääsi ensiapuun ja toipui hoidossa. Grann Smith sai kiitokset järjestäjiltä ja mm. Fair play-palkinnon teostaan Kansainväliseltä urheilutoimittajaliitolta. Runsaan 6 km:n kakkososuudelta KR:n unkarilaisvahvistus, maailman mestari, osuuden nopein Katalin Olah oli ollut vaihdossa lähes kaksi minuuttia ennen kuin IFK Lidingön Elin Dahlstedt saapui toisena ja pian hänen jälkeensä Liedon ykkösen Outi Sareila, joka oli osuuden toinen, vaikka hävisi Olahille 1.41. Liedosta 50 sekunnin kuluttua vaihtoi IKHP sekä sitten TP 3.20 ja Halden kuudentena 3.35 kärjestä. Niiden jälkeen tulivat OK77, JRV, KR II ja Södertälje kymmenentenä. Kolmas osuus oli vähän yli 7 km ja Liedon Anniina Paronen piti niin kovaa vauhtia, että hän ohitti v. 1999 maailmanmestarin, minuutin verran virheitä tehneen KR:n Kirsi Boströmin ja tuli vaihtoon 34 sekuntia tätä ennen. TP:n Annika Viilo oli yksityisajassa hiukan Boströmiä nopeampi, mutta ero johtavaan Lietoon oli 3.34. Halden oli Pyrinnöstä 15 ja IKHP 26 sekuntia jäljessä. Sitten oli 3,5 minuutin rako ennen kuin Södertälje, OK77 ja kymmenes Lidingö (+7.55 kärkeen) vaihtoivat. Liedon Parman ankkuri Reeta-Mari Kolkkala kertoi juoksun sujuneen ’älyttömän hyvin’ ja kun rastitkin sattuivat runsaan 8 km:n reitillä kohdalle, tuloksena oli osuuden nopein aika. Hän saapui maaliin ylhäisessä yksinäisyydessä 3.41 ennen KR:n Johanna Asklöfiä. Liisa Anttila toi TP:n kolmantena maaliin 5.45 Parosesta. Neljäntenä tuli IKHP yli 1,5 minuuttia Pyrinnöstä. Moninkertainen maailman mestari Simone Luder nosti pelkin ulkomaalaisin kilpailleen Turun Suunnistajat viidenneksi ja sitten seurasivat Halden, OK77, Södertälje ja kymmenentenä Lidingö 15.25 Liedolle jääneenä. Pitkä osuus teki myös pitkät välit joukkueiden välille.
Parhaat tulokset:
6. Halden SK 1 NOR 3.19.34, 7. OK77 1 3.22.27, 8. Södertälje Orientering 1 SWE 3.22.34, 9. Ulricehamns OK 1 SWE 3.23.31, 10. IFK Lidingö 1 SWE 3.23.52, 11. Pargas IF 1 3.24.22, 12. Bäkkelagets SK 1 NOR 3.25.39, 13. Kalevan Rasti 2 3.26.40, 14. IF Thor 1 SWE 3.29.17, 15. Sundsvalls OK 1 SWE 3.29.22.
53. Jukola – ”vierasvahvistusten” juhlaaOsin johdannossa mainitusta syystä Jurvan Jukolan noususumma oli samaa luokkaa parin vuoden takaisen Eurajoen kanssa, joka oli kaikkien aikojen alhaisin. Vain pisimmät osuudet pääsivät kokeilemaan Pässilänvuoren (!) 40 metrisiä korkeuseroja. Keväisessä Tiomilassa norjalaisten v. 1997 alkanut voittoputki jatkui, vieläpä kaksoisvoitolla. Bäkkelagets SK löi lopussa Haldenin. Länsiuusimaalainen Delta oli kolmas ja sitä seurasivat OK Orion ja Turun Suunnistajat (TuS). IF Femman voitti 4-osuuksisen kotimaisen Isotonicin SK Pohjantähti kannassaan. Olisiko niistä norjalaisten haastajiksi? Viestin avauksen 12 km:n osuudelta saapuivat iltahämärissä ensimmäisinä tasajalkaa ruotsalaiset Storviks IF ja Järfalla OK ja askeleen jäljessä Strängnäs-Malmby. Paras suomalainen oli neljäntenä 10 sekuntia kärjestä vaihtanut Valkeakosken Hakan Timo Saarinen. Hänen kanssaan ryhmänä saapuivat mm. Paimion Rasti (PR), Delta, Kangasalan Kisa ja KooVee. Suosikeista Halden SK oli 10. (+0.30) ja TuS 31. kärjestä 2.13. Toisella saman pituisella osuudella kesäyön hämärässä kärkeen siirtyi Haldenin ruotsalainen, usein menestyksellä aloittanut Joacim Carlsson. Hän oli vaihdossa edellä puolitoista minuuttia Tampereen Pyrinnön Jarmo Puttosta ja runsaat kaksi minuuttia kolmatta, Paimion Janne Virtasta. Virtasesta alkoikin tiivis letka, jossa olivat mm. IFK Lidingö, Pargas IF (PIF), OK77, TuS, norjalainen Ås IL ja Turun Metsänkävijät (TuMe, +2.28). Osuuden nopein oli OK77:n Vesa Kankaanpää. Yön pimeimpinä hetkinä lähti seuraavan osuuden keula 13 km:n taipaleelleen. Siltä tuli ensimmäisenä osuuden nopein Malungs OK:n Anders Åkerman heti perässään Halden ja siitä pari-, kolmekymmentä sekuntia TuS, PIF, TP ja OK77. Tusinan miehen letka alkoi 4 minuuttia kärjestä sijalta 8. Siinä olivat mm. PR ja Kalevan Rasti (KR). Tiomila-voittaja Bäkkelaget jäi tällä osuudella ratkaisevasti (+7.30) voittoa ajatellen. Neljäs osuus oli vain runsaan 40 minuutin 7 km. Sillä TuS:n Ville Repo ja Haldenin 3-kertainen Jukolan voittaja-ankkuri, mutta lasketteluloukkaantumisesta kärsinyt Petter Thoresen kulkivat näkötuntumalla, kunnes Thoresen teki pikkuvirheen ja Repo ehätti johdossa vaihtoon 36 sekuntia edellä. PIF nousi kolmanneksi yli 2 minuuttia jääneenä. Neljäntenä vaihtoi osuuden nopein, KR:n ranskalainen Thierry Gueorgiou, jota Joensuussa vaikean nimensä vuoksi kutsutaan Tero Kettuseksi. Viidentenä oli noususuuntainen TuMe ja sitten PR, TP, Lidingö, Malung ja OK77 kymmenentenä 6.07 kärjestä. Viides osuus oli saman pituinen. Sillä Halden ja TuS vaihtelivat kärjessä ja vaihdossa Haldenin Kjetil Björlon vuoro oli olla ensimmäisenä. Ero TuS:iin oli 43 sekuntia. KR kiristi kolmanneksi sekunti TuS:sta. PIF oli neljäs, TuMe viides ja Malung kuudes 2.28 Haldenista. Sitten tulivat Lidingö, TP, Femman ja PR, joka kymmenentenä oli 5.06 jäljessä Haldenia. Nopeimmin osuuden rastit löysi Bäkkelagetin Holger Hott Johansen, joka nosti seuran toiveita paluusta kymmenen joukkoon. Kuudennella 10 km:n osuudella TuS:n norjalainen maailman mestari Jörgen Rostrup vei taas joukkueensa kärkeen. Halden jäi yli minuutin päähän. Turkulainen, mutta Kalevan Rastia edustava Tommi Tölkkö tuli vaihtoon kolmantena lähes 2,5 minuuttia jääneenä. Sitten tulivat hänestä puolentoista minuutin päässä Malung ja TuMe, runsas minuutti niistä Lidingö, ja sitten PIF lähes 6 minuuttia keulasta. Kahdeksas oli Femman, yhdeksäs TP ja kymmenes nousua tekevä Bäkkelaget 8 minuuttia kärjestä. Rostrup oli osuudellaan ylivoimainen, sillä hän oli 1.56 nopeampi kuin osuuden toinen, Haldenin Tore Sandvik. Ankkuriosuuden liki 16 km:n reitille lähtivät siis reilun minuutin välein kaksi kertaa Jukolan ankkurina aiemmin TuS:n voittoon tuonut Janne Salmi ja Haldenin suomalainen Jarkko Huovila. Ensin Huovila tavoitti Salmen, sitten myös KR:n Martomaa ja vielä peräti 4 minuutin takamatkalta lähtenyt TuMen Toni Louhisola. Huovila ja Louhisolakin olivat joillakin välirasteilla ensimmäisinä, mutta sillä tärkeimmällä eli viimeisellä jälleen Salmi. Kovasti yritti Louhisola saada karkulaista kiinni vielä maalisuorallakin. Jännitysnäytelmä oli hieno, mutta Salmi piti pintansa ja oli maalissa kaikkensa antaneena 8 sekuntia ennen. Huovila seuraili tilanteen kehitystä hiukan kauempaa. Martomaa oli pudonnut trion vauhdista jo aiemmin, mutta toi kuitenkin joensuulaisseuran neljänneksi lähes 2,5 minuuttia Salmesta. Femman nousi viidenneksi ja SK Pohjantähti kuudenneksi. Pargas IF oli seitsemäs, Bäkkelaget 8., PR 9. ja TP kymmenes. Kymmenen joukossa oli siis 2 norjalaisjoukkuetta, mutta peräti 8 suomalaista eikä yhtään ruotsalaista. Sellaista ei nähdä joka päivä! Ja turkulaisille joukkueille kaksoisvoitto, vaikka oikeita Turun seutuisia ei tainnut olla yhdenkään joukkueen vertaa. Voittajajoukkue oli kokoelma viiden maan suunnistajia. Kun muillakin kärkijoukkueilla oli ulkomaalaisvahvistuksia, SK Pohjantähti oli paras (6.) pelkin kotimaisin voimin kamppaillut. Sen Pasi Ikonen oli ankkuriosuuden paras lähes minuutin Toni Louhisolaa vikkelämpänä.
Parhaat tulokset:
6. SK Pohjantähti 1 7.31.27, 7. Pargas IF 1 7.33.50, 8. Bäkkelagets SK 1 NOR 7.33.56, 9. Paimion Rasti 1 7.33.59, 10. Tampereen Pyrintö 1 7.34.04, 11. Malungs OK Skogsmårdarna 1 SWE 7.35.08, 12. IFK Lidingö SOK 1 SWE 7.36.29, 13. Delta 1 7.39.20, 14. Leksands OK 1 SWE 7.40.24, 15. OK Orion 1 SWE 7.44.30.
Vuoden viestisanoma:
|
 PerustiedotPäivämäärä: PäätoimihenkilötKilpailun johtaja: TuloksetKartat
Kuvia
|
||||||||||||
