Heponiemen maasto on nyt tullut tutuksi Kangasala-Jukolan toisena ratamestarina toimivalle Petteri Laitiselle. Aina rastit eivät kuitenkaan ole löytyneet suoraan:
”Yksi suunnistusurani mieleenpainuvimmista kokemuksista on juurikin tulevasta Jukola-maastosta. Olin varmaankin joku 9‒10-vuotias pieni oravapolkulainen ja ensimmäistä kertaa seuran suunnistusleirillä, joka pidettiin Jukolan kilpailualueen pohjoisosassa Majaalahden metsästysseuran majalla.
Yhdessä harjoituksessa eksyin ihan totaalisesti ja juoksin kauas ulos kartalta. Hieman paniikissakin suoritettujen piiitkien harhailujen jälkeen tumpsahdin peltoaukean laitaan, eikä kartallani ollut yhtään peltoa!
Päätin mennä kysymään apua sijaintini selvitykseen peltojen takana näkyvältä maatilalta. Maatilan pihassa oli maitoauto, jonka kuljettaja totesi, että olen niin kaukana harjoitusleiripaikastamme, että hyppäähän poika kyytiin. Ja niin sitä palattiin harjoituksesta maitoauton kyydissä takaisin.
Kokemus oli toki pienelle pojalle pelottavakin, mutta toisaalta lohdullinen, että kyllä sitä aina kotiin selvitään. Eikä siitä suunnistusinto laantunut, ilmeisesti kävi päinvastoin.
Heponiemen maasto osoitti jo tuolloin haasteellisuutensa. Vastaavasti myöhemmin, kun suunnistustaito tuosta kehittyi, maastossa on saanut hienoja elämyksiä, kun on pystynyt juoksemaan virheettömästi vaativia ratoja.
Toivottavasti Jukolan kilpailijoilla kokemukset ovat enemmän tuota jälkimmäistä kuin maitoauto-luokkaa!”