Heti kärkeen paljastettakoon, että kirjoitusvuoro on annettu Punahilkkojen valmennukselle ja vieläpä miehelle. Venlojen Viestiin minulla on tosin varmasti keskimääräistä karvasäärtä enemmän näkemystä. Sen takaa 30 vuoden kokemus naisten huippusuunnistuksesta hyvin läheltä: ensin oman puolisoni uran seuraamisen ja sittemmin Punahilkkojen valmentamisen kautta. Punahilkkojen päävalmentajana on menossa 12. vuosi, ja katu-uskottavuutta tuohon rooliin tuovat myös omat juoksuni sekä KR:n että TP:n ykkösjoukkueissa takavuosina. Punahilkkojen valmennuksessa minulla on paras mahdollinen apulainen: moninkertainen Venlojen Viestin ja 10-milan voittaja Annika Viilo.
Kunto on tehty
Kangasala-Jukola on jo kulman takana. Jos olet koko kevään lykännyt harjoituskuurin aloittamista Jukolaa varten, niin nyt on valitettavan vähän enää tehtävissä juoksukunnon eteen. Liialla viimeisen kahden viikon harjoittelulla lähinnä varmistat väsyneet jalat, kun kauan odotettu viestipäivä koittaa. Muutama laadukas harjoitus riittää, ja erityisesti pitkien peruskestävyysharjoitusten aika meni jo. Itse suosittelisin 1-2 kilpailua tai kovavauhtista suunnistusharjoitusta osana kisavireen viimeistelyä.
Joukkueen omat jutut, vanhat kartat
Harjoittelusta vapautuneen ajan voi silti käyttää Jukola-valmistautumiseen. Oman Venla-joukkueen kesken on nyt aika miettiä millä mielellä kisaan lähdetään, sopia osuusjako (jos se on vielä tekemättä) ja suunnitella joukkueen yhtenäinen kisa-look: suunnistusasut, kisameikki, (henna-)tatuoinnit, hiusletit jne. Jukolan juhlaan ei toki ihan miten vaan lähdetä! Joukkuekuvankin voi ottaa etukäteen niin saatte nätit some-kuvat. Kilpailuhenkisimmät joukkueet kaivavat esiin kilpailualueen vanhat kartat ja miettivät yhdessä miten tuosta maastosta selvitään kunnialla. Ratojen suunnittelu vanhaan karttaan käy hyvästä valmistautumisesta tulevaan.
Päivän aikataulu selväksi etukäteen
Jukolan Viesti on kasvanut valtavaksi massatapahtumaksi, nyt mukana on hulppeat 1718 Venla- ja 1960 Jukola-joukkuetta. Erityisesti ensikertalaisilla onnistunut kisapäivä lähtee todella väljän aikataulun suunnittelusta, sillä kaikki seuraavat toteutuvat aina Jukolassa: liikenne ruuhkautuu, parkkipaikalta on pitkä matka majoitusteltoille, majoitusteltoilta on pitkä matka kilpailukeskukseen, kisaravintolaan on pitkä jono, vessoihin on pitkä jono, lähdön ja vaihdon sisäänlukuun on jono. Syömisten aikataulu ja oma juomahuolto on myös syytä miettiä.
Kisapaikalla pää kylmänä
Aikatauluihin liittyy myös toiminta kisapaikalla. Jukolassa on äärimmäisen helppo unohtaa mitä oli suunniteltu ja mennä ns. massan mukana, erityisesti jos joka toinen vastaantulija on pitkästä aikaa tapaamasi suunnistuskaveri. Ja jollet jää suustasi kiinni niin kauppoja ym. yhteistyökumppanien pisteitä kiertäessä voi aika sujahtaa ihan huomaamatta. Juomapullo siis koko ajan mukana ja muista syödä siihen aikaan kuin etukäteen suunnittelit!
Kisan aikana myös omaa työtä
Vihdoin päästään suunnistamaan. Kriittisen tärkeää viestissä on, paitsi olla oikeaan aikaan lähtö- tai vaihtoalueella, saada hyväksytty suoritus. Tämä vaatii onnistumista muutamassa ”huolellisuustehtävässä”: Emit-kortin nollaus sisäänluvussa, oikean kartan kanssa suunnistamaan (sekä kartan antaja että lähtevä suunistaja tarkastavat numeron), rauhalliset leimaukset oikeilla rasteilla (tarkasta aina koodinumero) oikeassa järjestyksessä ja lopuksi vielä vaihto-/maalileimaus. Et todellakaan halua, että sinun liika kiireesi aiheuttaa joukkueesi suorituksen hylkäämisen!
Ja kun yli puolitoistatuhatta joukkuetta säntää metsään on selvää, että yksin ei kovinkaan moni suunnistaja metsässä taivalla, paitsi aivan viestin kärjessä. Niinpä ensimmäinen ohjeeni on: jotain on todennäköisesti pahasti pielessä, jos olet jossain kohtaa rataa täysin yksin! Toinen ohjeeni on yhtä tärkeä: letkassa juostessa pitää tehdä omaa työtä ainakin sen verran, että tiedät suunnan olevan kohti omaa rastiasi ja osaat tarvittaessa suunnistaa rastille itse. Joskus hajontarastit voivat olla todella kaukana toisistaan. Itsehän mä en tästä tiedä mitään mutta kuulemma siellä letkoissa koodinumeroitakin huudellaan…
Ääntä joukkuekavereille!
Jukolan hienouksia on kaikkien suunnistajien pääsy ison yleisön ja TV-kameroiden eteen. Niinpä vaihto-/maalisuoran juoksuun kannattaa panostaa vähän tavallista enemmän. Kaikki tutut kannustavat ja erityisen hyvältä tuntuu kuulla ja nähdä joukkuekaverit maalissa. Kisan jälkeen kaikki ovat voittajia, ja some pursuaa kuvia väsyneistä mutta niin onnellisista venloista.
Punahilkkojen osalta Kangasala-Jukola on jopa kotikisa ja kärkijuoksijamme ovat osoittaneet hienoa kevätkuntoa ml. 10-milan voitto. Tunnelma ja odotukset joukkueen sisällä ovat kuitenkin erittäin maltilliset, niin monta muuta hyvää joukkuetta on mukana ja menestys on aina ansaittava uudestaan. Edellinen Venla-voittomme on Kytäjältä 2010, ja menestysreseptimme summasi silloin yksi tuon joukkueen jäsenistä: ”Hyvä vire ja itseluottamus on kaiken A ja O. Meillä sitä riitti ja tulos oli sen mukainen. Oli hienoa lähteä kisaan, kun koko joukkueella oli hyvä latinki ja luottamus itseensä ja toisiin. Odotimme kaikki kisaa innolla ja positiivisin mielin, ja mikä tärkeintä: uskalsimme luottaa omaan tasoomme yrittämättä enempää.”
Onnea matkaan kaikille venloille!
Janne Märkälä
Kuva: Urheilijoiden ja valmentajien palkkapäivä: viisi erinomaista suunnistussuoritusta siivitti punahilkat 10-milassa upeaan voittoon. Kuvassa vasemmalta: Annika Viilo, Venla Harju, Saila Kinni, Simona Aebersold, Anni-Maija Fincke, Lotta Karhola ja Janne Märkälä.