Nastolan terveysaseman hammaslääkäreistä ja hammashoitajista koottu joukkue on valmistautunut tulevan kesän koitokseen kukin omalla tyylillään. Naiset ovat osallistuneet iltarasteille ja Jukola-kouluun, mutta talviharjoittelun naiset toteuttivat pääasiassa kukin omilla tahoillaan. Tutuiksi tulivat niin hiihto- kuin lenkkipolut.
– Talviharjoittelu sujui mukavasti eri lajien merkeissä. Keskityin talven ajan hiihtoon ja salibandyyn. Treeniä tuli viidestä seitsemään päivänä viikossa, 7-12 tuntia viikossa, toteaa Mila Kojonen. Koljosta on stressannut hieman se, ettei ole päässyt treenaamaan suunnistusta talven aikana lainkaan. Laji on hänelle sen verran uusi, että oppimista olisi vielä paljon.
Kristiina Juhola, Katriina Lehtoranta ja Sini Laine puolestaan keskittyivät talvella pääasiassa hiihtämiseen tavoitteenaan peruskunnon ylläpitäminen ja kestävyyden lisääminen.
Anni Koskela kärsi talvikauden jatkuvasta flunssasta.
– Talviharjoittelu on ollut lähinnä kävelylenkkejä ja jatkuvan sairastamisen vuoksi myös sekin tosi vähäistä, Koskela harmittelee.
Hiihtolatujen sulettua, ovat sukset ja sauvat vaihtuneet lenkkareihin, karttaan ja kompassiin. Suunnistus seuraa naisia ajoittain metsästä myös työpaikalle.
– Valmistautuminen on lähinnä ollut yksilöllistä. Välillä käydään kyllä yhdessä suunnistamassa iltarasteilla, selventää Koskela. Lehtorannan mielestä metsään on turvallisempi mennä kaverin kanssa.
Kristiina Juholasta hänen oma kartanlukunsa vaatii hiukan harjoittelua, sillä talven aikana joitain karttamerkkejä on saattanut unohtua.
– Vaihdamme melkein päivittäin työpaikalla kokemuksiamme iltarasteista, toteaa Juhola.
Sini Laine on kollegan ja joukkuetoverin kanssa samoilla linjoilla:
– Töissä on puhuttu suunnistusjuttuja talvenkin aikana usein, vaikka pääasiassa on harjoiteltu yksin.
Jukola-koulu ja iltarastit tarjonneet monia onnistumisia
Naisjoukkueen osallistuminen iltarasteille ja Jukola-kouluihin on ollut vaihtelevaa työ- ja muista kiireistä johtuen. Ne kerrat, mihin naiset ovat ehtineet osallistua, ovat olleet antoisia.
– Jukola-koulun opettajamme Seppo Kiuru on ollut aivan loistava ja kannustava, kehuu Lehtoranta.
Samaa mieltä on myös Sini Laine, joten kertoo ryhmän ohjaajan jaksaneen kärsivällisesti ja selkeästi vastata moniin kysymyksiimme.
Kritiikkiäkin naiset uskaltavat Jukola-koulusta antaa. Mila Koljosesta Jukola-koulujen alkamisajankohta arki-iltaisin olisi saanut olla myöhäisempi. Näin olisi ehtinyt töistä kodin kautta mukaan.
Jukola-kuume kasvaa naisjoukkueella, mitä lähemmäksi H-hetkeä mennään. Pienimuotoinen jännityskin hiipii lähes kaikkiin joukkueen jäseniin.
– Toistaiseksi kaikki rastit ovat löytyneet. Jotkut rastit ovat tosin olleet hiukan hankalampia eivätkä reitinvalinnat ole menneet vielä nappiin. Harjoiteltavaa riittää, toteaa Juhola.
– Venloissa emme taida ihan kärkisijoista taistella, joten sen puoleen ei jännitä. Jos nyt jokin asia jännittää niin omat polveni ja joukkueemme alaraajojen nivelet kaiken kaikkiaan, toteaa Laine. Katriina Lehtoranta sen sijaan tunnustaa, että kesäkuussa juostava Jukola jo jännittää. Lonkkavaivojen vuoksi juokseminen on toisinaan ollut mahdotonta ja myös omat suunnistustaidot mietityttävät.
– Yritän muutamista lomareissuistaToukokuu on aina hyvin ruuhkainen myös lasten harrastusten, juhlien ja konserttien vuoksi. Siksi olen varmaan aivan paniikissa, kun Venlojen viesti starttaa, vaikka yritänkin harjoitella suunnistamista mahdollisimman paljon ennen Jukolaa, miettii Lehtoranta.
Anni Koskela aikoo panostaa kunnon kohentamiseen ja suunnistuksen opettelemiseen. Mila Koljonen puolestaan aikoo laittaa kunnon tsempin päälle.
– Nyt ei muuta kuin armotonta treeniä kohti Jukolaa! Aikaa ei ole enää kovin paljon ja kehityksen kohteita on ainakin itselläni hurjasti. Onnistumisen iloja on kuitenkin koettu iltarastien suhteen. Vielä ei osaa edes jännittää.
Teksti: Marko Helin