Seppo Väli-Klemelä: Jukolasta on moneksi

En tietenkään muista kovin tarkasti ensimmäistä Jukolaani. Kuitenkin sen, että harmitti, kun en lievästi sairaana voinut osallistua. Ja myös sen, että nukahtelin istuallani kun odotin aurinkoisena toukokuun lopun aamuna voittajajoukkuetta maaliin.

Oltiin Padasjoen Tarusjärvellä ja tuo voittaja oli Tampereen Kilpa-Veljet. Siitä tulee keväällä 52 vuotta. Tuosta lähtien Jukolan kutsu on vetänyt minut joka vuosi kisapaikalle.

Moniin tehtäviin olen Jukolaan liittyen tuona aikana päässyt.  Mieluimmin näen itseni edelleen kilpailijana. En siis kilpailemassa voitosta, jonka olen kerran saavuttanutkin, vaan suunnistamassa monien muiden mukana kesäyössä. Se on suurin nautinto, mitä Jukola voi tarjota. Olen nauttinut tuosta tarjoilusta 42 kertaa.

Osallistumismääräni ei ole lähelläkään listan kärkeä, ahkerimmat ovat keränneet putkeen 58 suunnistettua Jukolaa. En halua selitellä, mutta sen lisäksi, että olin ensimmäisellä kerralla sairas, kerran minulta oli jalka poikki ja sitten on ollut niitä muita tehtäviä.

Ehkä toiseksi näen itseni valmentajana. Tässäkin on tietysti eri painotusvaiheita, mutta jossain muodossa olen ollut mukana valmentajan roolissa runsaat 40 vuotta. Angelniemen Ankkuri, Turun Suunnistajat, Delta ja Paimion Rasti ovat joutuneet kukin vuorollaan alistumaan määräysvaltaani. Voittoja tälläkin saralla on tullut vain yksi. Ehkä tuo kuvaa Jukolan voittamisen vaikeutta, kaikki joukkueet kun ovat kuitenkin olleet erittäin hyviä.

Kahdesti olen ollut mukana järjestelytehtävissä, molemmat kerrat apukuuluttajan roolissa.

Äänessä olen kuitenkin ollut monta kertaa useammin, yhden kerran television puolella ja viimeksi kuluneet kymmenen vuotta valtakunnan radiossa kommentaattorina. Erittäin mielenkiintoista ja antoisaa hommaa, joka ei ole ollenkaan niin raskasta kuin moni luulee. Kun lauantaina iltapäivällä (tai useimmiten jo perjantai-iltana verryttelyksi) avaamme Tapolan Pertin kanssa mikrofonit, aika menee kuin hujauksessa sunnuntaiaamuun seitsemään ja voittaja on maalissa.

Ei siinä tule mieleenkään haukotella tai lähteä jonnekin lepäämään. Muutaman kerran pitää tietysti poiketa bajamajassa, mutta muuten Jukola vie täysin mennessään.

Jukolan sanoman olen kirjoittanut vuodesta 2010 alkaen. Se onkin ainoa mainitsemistani asioista, joka on valmiina jo nyt ensi suven Jukolaan. Ja kunniatehtävähän se on, sanoman laatijoita on vain kourallinen, olen sillä listalla järjestyksessä vasta viides. Kapakkatietokilpailuihin sopivana kysymysvinkkinä voin tässä mainita, että olen ainoa henkilö, joka on sekä lukenut että kirjoittanut Jukolan sanoman. Kirjoittajista Salmenkylän Matti voitti Jukolan kahdestikin, mutta kun hän ei juossut ankkurina, ei päässyt sanomaa lukemaan.

Kuulen jonkun kysyvän, missä roolissa olen mukana Lahti-Hollola Jukolassa ? No, kaikissa edellä mainituissa, paitsi etten todennäköisesti pääse lukemaan Jukolan sanomaa. Suunnistan kaveriporukassa, valmennan muutamia toivottavasti voitosta taistelevia suunnistajia, Tapolan kanssa olemme taas äänessä YLE Puheella ja Jukolan sanoma on siis jo kirjoitettukin.

Jukolasta on moneksi, toivottavasti vielä monta vuotta.