Seppo Väli-Klemelä: Jukolassa on jotain hyvin suomalaista

Määritelmän mukaan bloggari, bloggaaja, blogisti – miten häntä nyt kutsutaankaan – tuottaa sisältöä verkkosivulle enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vakaa aikomukseni on olla Lahti–Hollola Jukolan järjestelykokonaisuudessa sellainen.

Ensimmäinen Jukolani oli tässä melko lähellä, Asikkalan Tarusjärvellä. Vuosi oli 1966 ja The Beatles oli kova juttu. Minun piti juosta kuudes osuus, mutta lauantaipäivänä sairastuin ja luovutin paikkani treenikaverilleni Laineen Jukalle.

Nimeni on tulosluettelossa, mutta en siis oikeasti juossut, kunhan nuokuin kisakeskuksessa ja ihailin kun Tampereen Kilpa-Veljien ankkuri Pauli Reunamäki veteli matalan harjun sivua maaliin helluntaiaamuna. Oma joukkueeni Karkkilan Pojat oli maalissa 110. ja siihen tulokseen olimme tyytyväisiä.

Kilpa-Veljistä tuli sittemmin Koovee ja heidän toinen Jukolavoittonsa tuli 50 vuotta myöhemmin eli viime vuonna Lappeella. Nyt minäkin juoksin, sen kuudennen osuuden, kaveriporukalla sijoituksemme oli 978. ja siihen tulokseen olimme tyytyväisiä.

Minun Jukolapolkuni on siis reilun 50 vuoden mittainen. Beatles on edelleen kova juttu, samoin Jukola. Olen ollut tuosta Asikkalan vuodesta paikalla jokaisessa Jukolassa, erinäisistä syistä johtuen kuitenkin lähtenyt metsään vain 43 kertaa. Treenikaverini Laineen Jukka on suunnistanut ehjän sarjan ja on yli 50 osallistumisellaan jo Jukolaneuvos.

Jukola siis on ja pysyy, kehittyy ja kasvaa. Ensimmäisessä Jukolassani Asikkalassa suunnisti venlat mukaan lukien noin 1.500 pihkaniskaa, nyt luku on enemmän kuin kymmenkertainen.

Televisio on tuonut suunnistuksen ja Jukolan olohuoneisiin. Siitä huolimatta pysyn mielipiteessäni; jokaisen suomalaisen pitää kokea Jukola paikan päällä vähintään kerran elämässään. Jukolassa on jotain hyvin suomalaista.

Seppo Väli-Klemelän blogitekstejä voi lukea säännöllisen epäsäännöllisesti Lahti–Hollola Jukolan nettisivuilta.