Seppo Väli-Klemelä: Historian havinaa

Minulta pyydettiin Jukolan historiaa käsittelevää blogia. Mielsin tehtävän niin, että halutaan tekstiä, jossa kerrotaan, miten sieltä 1940-luvun syövereistä on tultu Lahti-Hollola Jukolaan. Päätin tarttua toimeen. Lukijan on kuitenkin hyvä mieltää, että tästä ei (ainakaan luultavasti) tule historiikkia, vaan toivottavasti vaikkapa kolmeen osaan jakaantuva blogi.

Jukolan taustayhteisö Kaukametsäläiset ry laati viime ja tämän vuoden aikana hakemuksen Jukolan viestin saamiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon. Suomessa asiaa hoitaa Museovirasto.

Hakemus hyväksyttiin ja Jukola on nyt tuossa noin 50 aiheen kansallisessa luettelossa aihealueessa ”Juhlat ja tavat” , samalla viivalla vaikkapa saunomisen ja Turun joulurauhan julistamisen kanssa. Kaikkiaan ”Juhlat ja tavat” pitää sisällään yksitoista kohdetta eli aika harvalukuisessa joukossa Jukola on. Koko luettelo ja muutakin asiaan liittyvää löytyy linkistä https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Luokka:Juhlat_ja_tavat

Lainaan tähän muutaman kappaleen hakemuksesta.

”Ajatus Jukolan viestin järjestämisestä kypsyi eri tietolähteiden mukaan viime sotien aikana ja heti sotien jälkeen. Vuonna 1942 Helsingin IFK järjesti suunnistuksen SM-kilpailut Kiljavalla Aleksis Kiven päivän tuntumassa ja myös metsissä, joihin Kiven Seitsemän veljestä sijoittuu.

Kilpailun yhteydessä kerrottiin osallistujille myös Jukolan veljesten paljain jaloin suorittamasta juoksusta Impivaarasta Jukolaan. Kun sitten ensimmäinen Jukolan viesti suunnistettiin vuonna 1949, oli kilpailulla heti vahva sidos suomalaisuuteen. Viestin suunnitteluvaiheessa juostiin Suomen Suurkisojen yhteydessä seitsenosuuksinen viesti 1947.

Tämän innoittamana haluttiin lähteä kehittämään viestiä ”seitsemän veljeksen hengessä” ja perustettiin yhdistys, joka keskittyisi vain tähän tehtävään. Näin syntyi Kaukametsäläiset ry, jonka säännöissä sanotaan, että yhdistyksen tulee huolehtia, että Jukolan viesti järjestetään laadukkaasti ja että järjestelyissä pidetään yllä perinteitä, erityisesti Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen hengessä.

Ensimmäinen Jukolan viesti suunnistettiin vuonna 1949. Venlojen kilpailuna oli aluksi vuodesta 1951 alkaen henkilökohtainen Venlojen juoksu, joka muutettiin viestiksi vuonna 1978”.

Jukola on pitänyt synnyttäjiensä iloksi vahvasti kiinni perinteistään. On vaikea arvioida, mikä on ”aatteellisesti” suurin muutos vuosien kulussa. Ehkä se on Venlojen juoksun muuttaminen viestiksi tai puulaakijoukkueiden osallistumisen salliminen, mikä vakiintui vasta tämän vuosituhannen alussa.

Seurasidonnaisuudesta luopuminen auttoi tietenkin osanottajamäärän kasvussa ja muutti ratkaisevasti ja kenties pysyvästi suunnistuksen harrastuskulttuuria Suomessa. Tästä nimittäin lähti kuntorastien osanottajamäärien huikea kasvu ja vastavuoroisesti kansallisen tason kilpailujen osanottajamäärien pieneneminen.

Osallistumisoikeuksissa ja siihen liittyvissä asioissa on ollut vuosien varrella pientä kompurointiakin. Ainakin Tsekkoslovakia sai osallistua kerran (1980) maajoukkueella molempiin viesteihin, mikä ei jälkeenpäin ajateltuna oikein sovi viestin henkeen. Kärkitaistelussa maajoukkueet olivat mukana, mutta onneksi eivät sentään voitosta intoilleet.

Suunnilleen vuosikymmen sitten oli esillä Jukolan ankkuriosuuden puolittaminen kärjestä kauaksi jääneille joukkueille. Tällä olisi haluttu tukea ikääntyvien suunnistajien mahdollisuutta osallistua kilpailuun. Kansa syvien rivien painostuksesta tämä jäi kuitenkin vain ehdotukseksi, eikä ratkaisua edes kokeiltu.

Jukolaviikonlopun osanottajamäärä kertoo numeroina tapahtuman menestystarinan. Ensimmäisessä kilpailussa pääkaupungin liepeillä oli mukana 42 veljesjoukkuetta eli 294 suunnistajaa, 1970 Riihimäellä 383 Jukolan joukkuetta ja 118 venlaa, 1990 Juvan Jukolassa 1109 ja venloissa 572 joukkuetta ja 2010 Kytäjällä 1556 veljes- ja 1107 venlajoukkuetta eli 15320 suunnistajaa.

Nyt 70. Jukola Lahti-Hollolassa tarjoaa lukemat 1845/1580/19235 ja ilmoittautumisaika on vielä tätä naputeltaessa auki. Jos kansa äänestää jaloillaan, se on äänestänyt Jukolan puolesta.

Ensimmäinen Jukola suunnistettiin alkaen keskiyön hetkellä 12. kesäkuuta. Sen jälkeen ajankohta vakiintui kesäkuun ensimmäiseen viikonloppuun. Pari kertaa on suunnistettu toukokuun puolellakin. Pikku hiljaa siirryttiin lähemmäs juhannusta ja nyt on jo kolme vuosikymmentä vietetty Jukolan juhlaa juhannusta edeltävänä viikonloppuna.

Vaikka ajankohdan siirtyminen perustuikin paljolti luonnonsuojelullisiin asioihin – lintujen pesintä ja hirvieläinten poikimisajankohta vaikuttivat – on ajankohdan siirto ollut hyväksi Jukolalle muutoinkin. Kesän valo on runsaimmillaan ja saa Jukolan tunnelman poikkeamaan pimeän ja märän Tiomilan ankeudesta, mikä on plussaa erityisesti harrastajajoukkueille.

Sääkin on yleensä kohdallaan tuohon aikaan, vaikka poikkeuksiakin on nähty. On koettu Kankaanpään räntäsade, Pistohiekan siltojen kannet jäätänyt pakkanen ja Kytäjän kura-Jukola. Ja Lappeella 2016 myrsky riepotteli pahasti kisajärjestäjiä, kilpailijoiden intoon ei sääkään juuri pystynyt vaikuttamaan.

Yksi Jukolan hienoista piirteistä on se, että kilpailun järjestämispaikka vaihtuu vuosittain Suomen kolkasta toiseen. Eteläisin kilpailu on käyty Hankoniemellä 1976, pohjoisin Luostolla -94, itäisin Enossa viime vuonna ja läntisin Laitilassa -85.

Itärajan tuntumassa on kilpailtu useastikin, lähin lienee vuoden 1964 Raja-Jukola Joutsenossa, vuoden -89 kaimakilpailu yltää lähes samaan, kun radoilla oli yksi yhteinen rastikin. Kilpailumaastosta on Neuvostoliiton/Venäjän rajalle alle kymmenen kilometriä.

Yksi Jukolan perinteistä on kilpailijoiden kuljettama viesti, Jukolan sanoma. Ensimmäistä viestiä lukuun ottamatta sanoma on luettu Kaukametsäläisten valitsemalle vastaanottajalle jokaisen viestin maalissa.

Jukolan tarina on huikea !