Minna Kauppi: Suunnista näin Jukolassa

Hälvälän maasto on muodostunut jääkauden aikana. Jättimäiset jääkuutiot ovat sulaneet pikkuhiljaa maahan ja jättäneet jälkeensä pyöreitä kuoppia kaikissa kokoluokissa. Tällainen suppamaasto on ainakin omasta mielestäni haastavampaa kuin mäkimaasto. Avaan Hälvälän saloja hiukan alla olevissa vinkeissäni.

SUUNTA!

Jokainenhan meistä tietää, että jopa pienemmätkin mäet voivat näkyä satojen metrien päähän, mutta montun saattaa huomata vasta, kun osuu sen kohdalle. Toinen haastetta tuova tekijä on suppien pyöreät muodot. Mäkisissä maastoissa on usein ns. kulmia ja suuntaa antavia harjanteita, mutta supat ovat usein niin pyöreitä, että niitä väistellessä voi helposti jäädä liiankin pitkäksi aikaa kiertoradalle. On siis vaikeaa hahmottaa, milloin supan reunaa on kiertänyt tarpeeksi pitkään. Tällöin kompassin käyttö ja suunnassa pysyminen on supertärkeää. Suunta kannattaa jopa ottaa uudestaan kohti rastia, jos on kiertänyt kauas viivasta.

  • Santaveräjän harjoitusmaastoon tekemässäni mallivälissä tiedät lähteä pois ison supan reunalta, kun tulet keltaiselle alueelle ja mäki alkaa uudelleen vähän nousta harjanteella (tässä voit ottaa jopa uuden suunnan). Suurimmat notkot kannattaa ehdottomasti kiertää.

STOP!

Hälvälässä suunnistaneena tiedän, että lähes joka kerta tuntuu siltä, että vauhti on aivan liian hidas. Pahimmissa supikoissa on nimittäin yleisesti ottaen myös kivikkoisin pohja, joten kartan lukeminen niissä kohdissa ei vaan meinaa luonnistua pysähtymättä. Oma ohjeeni ihan jokaiselle kilpailijalle, kovimmille huippusuunnistajillekin, on se, että välillä kannattaa jopa pysähtyä, koska supikossa on myös välillä todella vaikeaa saada itseään uudestaan kartalle. Pyöreät supat näyttävät helposti samanlaisilta, varsinkin, jos ei lue kartalta myös muita kohteita, kuten kasvillisuutta ja kiviä yms.

 

  • Vihatun harjoituskarttaa on paikoin vaikea lukea jo sen kivisyyden vuoksi.

 

KIERRÄ!?

Hälvälässä supat voivat olla välillä todella syviä ja jokaisen kuopan pohjalla ei kannata käydä. Sen sijaan kannattaa opetella haistamaan harjanteita suppien välissä, joilta hyvällä tuurilla löytyy jopa eläinten miniuria kulkua helpottamaan. Liikaa ei kannata silti kiemurrella, vaan reitinvalinnassa kannattaa muistaa selkeät kierrot tai mennä rohkeasti suoraan.

 

  • Tässä Rahametsän esimerkissä molemmat vaihtoehdot lienevät lähes yhtä nopeita, mutta oikealta tulo on yksinkertaisempaa ja säästät nousua.

 

LÄHTÖSUUNTA!

Jukolamaastossa on myös hyvinkin laakeita alueita, joissa vauhti kiihtyy helposti. Näillä alueilla ei kuitenkaan kannata ruveta sohimaan mihin sattuu vain siksi, että suurempia suppia ei ole luettavana, vaan kannattaa olla ehdottoman huolellinen erityisesti rastilta lähtiessä. Kun lähtösuunta on oikea, niin suunnassa pysyminen ja yksittäistenkin laakeiden muotojen osuminen kohdalle ei ole pelkän lottoarvonnan varassa.

 

  • Rajajärvensuppa –kartalle tekemässäni mallivälissä lähtösuunta on hyvä katsoa tarkasti kompassista. Neliöillä olen merkinnyt asiat, joita itse haluaisin ehdottomasti nähdä matkalla rastille. Viimeinen ”stoppari” ennen rastia on keltainen kuvioraja, josta alkaa rastinotto. Muistathan, että myös rastin takana olevat kohteet saattavat auttaa rastinottoa!

KILPAILUTILANNE

Kilpailu jännittää lähes jokaista ja kartta saattaa tutista kädessä helposti vielä ensimmäisillä rasteilla. Lähtökiihdytyksessä varsinkin vauhdikkaimmat menijät juoksevat helposti jopa itse itseltään jalat alta. Kova alkukiihdytys on kuitenkin tarpeen, sillä metsän puolella on paljon vaikeampi päästä letkojen ohi kuin tasaisella hiekkapohjalla. Lähdössä siis jäitä hattuun, mutta sopivasti adrenaliinispurttia päälle ja löydät oman tasoisesi letkat.

 

ENSIMMÄINEN RASTI

Ensimmäinen rasti on usein suunnistussuoritukselle tärkein rasti, sillä alussa kun saa homman jiiriin, niin homma myös yleensä jatkuu paljon mukavammissa merkeissä.

Jukolassa ja Venloissa on yleensä ensimmäiselle rastille 3 tai jopa 4 eri hajontarastia, joten kannattaa katsoa tarkasti, että päätyy oikeaan letkaan. Jos kartta vaikuttaa heprealta alkukiihdytysten jälkeen, niin muista edes kompassi!

Tästä linkistä näet esimerkiksi viime vuoden Jukolan ensimmäisen osuuden hajonnat: http://www.tulospalvelu.fi/gps/2017jukol1/

 

SUUNNITELMA

Aina, kun lähdet rastilta, sinun tulisi tietää, mihin suuntaan lähdet ja minkä reitinvalinnan seuraavalle rastille otat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja pätee myös suunnistuksessa. Jos mitään muuta järkevää reittiä ei matkalle osu, niin punaista viivaa pitkin rastilta toiselle kulkeminen on aina se lyhyin ja varmin reitti!

 

PUMMI

Pummit kuuluvat asiaan ja Hälvälässä niiltä harva välttyy. Kun huomaat tulevasi outoon paikkaan tai väärälle hajonnalle, tsekkaa aina ensin kompassista, että sinulla on kartta oikein päin kädessä. Sitten kannattaa miettiä, mitä suuria ja poikkeavia kohtia lähistöllä on ja ajatella ajassa taaksepäin. Milloin viimeksi tiesin, missä kuljin? Tee nämä toimenpiteet ennen kuin säntäät päättömänä johonkin suuntaan.  Kannattaa muistaa myös se, että rasti on aina jossakin pisteessä kartalla. Jos kyseessä on vaikkapa kivi supassa, niin todennäköisesti löydät sen myös omalta kartaltasi.  Jos tuntuu, että kaikki ei oikein täsmää ja hälytyskellot soivat, niin kannattaa muistaa, että Jukolassa kartta on aina niin hyvä, että yleensä kannattaa kyseenalaistaa ensin oma osaaminen ennen kuin menettää uskonsa kartantekijän huolellisuuteen.

 

RASTIKOODIT

Aloittelijoille rastikoodit ovat hyvä apu oikean letkojen löytymiseksi, mutta huippujoukkueillekaan ei voi koskaan enempää teroittaa, että ne on AINA tarkistettava. Joukkuekisassa on hirveä henkilökohtainen suru ja häpeä, jos ottaa leiman väärältä rastilta ja koko joukkueen suoritus hylätään, vaikka joukkueelta yleensä ymmärrystä tuleekin.

HYVÄ MIELI!

Muista myös hyvä fiilis, rento asenne ja tiukka tekemisen meininki ja nauti mahtipontisen suuresta Lahti-Hollola Jukolasta!

Terveisin,

Minna,
VIP-emäntä, TV-kommentaattori ja ainakin vielä palkintojen jakaja

PS: Otathan sadevaatteet mukaan, niin ei varmasti sada!