IFK www

Anna Närhi kertoo IFK Göteborgin joukkuehengestä

”Toukokuu 2015. Jännittää ihan hulluna. 10Milan viimeisen osuuden ratkaisuhetket on käsillä. IFK Göteborgin miesten joukkue on mukana voittokamppailussa. Sydän lyö kahtasataa, kun odotamme Eskiliä viimeiselle rastille. Näen sinivalkopaitaisen hahmon liitävän sillan yli ensimmäisenä. Alkaa järjetön huuto, kiljuminen ja itku; koko IFK juoksee kisakeskuksen halki riemusta haljeten. Meidän ankkuri ylittää maaliviivan ensimmäisenä. Koko porukka huutaa, tanssii, laulaa ja nauraa kyyneleet poskilla. ME voitettiin!”

Mistä joukkuehenki rakentuu? Ei ole olemassa jotakin salaista kikkaa, jolla maagisesti kaikki loksahtaa kohdilleen. Kukin ryhmä on uniikki ja mitä suurempi ryhmä, sitä enemmän erilaisia persoonia porukasta löytyy. Joukkue kun joukkue, hyvä tiimihenki voi olla suuren suuri voimavara. IFK Göteborgin suuri valttikortti onkin loistava yhteishenki; viesteissä juostaan ystävien kanssa ja heitä varten. Epäonnistumista ei tarvitse pelätä.

Mihin meidän joukkuehenki sitten perustuu?

1. Kunnioita seurakaveria. Seurakaverit nähdään omina persooninaan, kaikki otetaan mukaan ja kaikkien kanssa ainakin yritetään tulla toimeen. Parhaita kavereita ei tarvitse eikä pystykään kaikkien kanssa olemaan, mutta toista kuuluu silti kunnioittaa. Pätee muuten ihan perus arkielämässäkin.

On tärkeää, että joukkueen sisällä tunnistetaan erilaiset persoonat ja ollaan valmiita huomioimaan toisten tarpeet. Joskus porukan energiapillerin on annettava tilaa niille, jotka jännittävät nurkassa kynsiään pureskellen, joskus taas porukan viilipytty uskaltautuu kokeilemaan, kuinka monta vaahtokarkkia suuhun mahtuu kerralla.

2. Mitä merkitystä on yhteisillä suunnitelmilla ja tavoitteilla, jos niihin ei olla valmiita sitoutumaan? Tässä on erityisen tärkeää, että tavoite ja pelisäännöt asetetaan yhdessä ja kaikki halukkaat saavat olla mukana suunnittelussa, jottei 90% joukkueesta tunne olevansa täysin ulkopuolisia jo tässä vaiheessa. Tietenkään kaikkia toiveita ei pystytä täysin toteuttamaan, mutta jo oman mielipiteen ilmaiseminen helpottaa sitoutumista. Näin joukkueen tavoitteesta tulee myös oma henkilökohtainen tavoite. Kun uskaltaa antaa jotakin, niin saa takaisin paljon enemmän.

3. Yksilölajin harrastajilla on usein oma visio siitä, kuinka asiat pitää tai halutaan tehdä. Joukkueen jäsenenä on kuitenkin huomattavasti helpompi olla, jos on valmis vastaanottamaan ja myös jakamaan ideoita, ajatuksia ja tunteita. Jos joku kaihertaa, ota asia esille joukkueenjohtajan kanssa. Jos jokin juttu on superhyvä, kerro myös siitä; positiivinen palaute ei satuta ketään. On hyvä muistaa keskustella rehellisesti myös vähän hankalammista asioista, kuten joukkuevalinnoista tai siitä, miksi joku ei halua juosta Jukolassa. Meillä avoimuus näkyy myös silloin, kun saamme uusia jäseniä. Kaikki otetaan heti avosylin vastaan osaksi porukkaa, kutsutaan aktiivisesti mukaan harjoituksiin ja ”kastetaan” kauden päättäjäisissä laittamalla lavalle esittämään ”heja blåvitt” –laulun. Ihan sama osasitko ruotsia vai et.

4. Kilpailu loppuu maaliviivalle. Kilpailu paikoista ykkösjoukkueisiin voi olla kivenkovaa. On kuitenkin tärkeä muistaa, että toista vastaan kisataan vain metsässä. Kun maaliviiva on ylitetty, ei enää kilpailla. Sen jälkeen ollaan taas seurakavereita. Usein lyömme ylävitoset heti maalissa ja kiitämme hyvästä otatuksesta.

On sallittua olla pettynyt, jos tippuu joukkueesta. Samalla kun pettymyksellä ei tarvitse myrkyttää koko ilmapiiriä, on tärkeää, että muut joukkueen jäsenet antavat pölyn hieman laskeutua, eivätkä tahallaan käännä veistä haavassa ja muistavat tsempata pettynyttä. Porukkaa ei tarvitse jakaa joukkuevalintojen jälkeenkään; kaikille tarjotaan mahdollisuus olla mukana, vaikka ehkä ykkösjoukkue saakin parhaat nukkumapaikat.

5. Uskalla heittäytyä. Joskus kuulee vitsailua ruotsalaisten ”piirileikeistä”. Hassuttelu voi murtaa jäätä, synnyttää kaiken parantavaa naurua ja rentouttaa. Tämähän ei tarkoita sitä, että joukkuehenki ei voi olla hyvä jos ei ole leikitty hippaa, vaan sitä, että kaikkea ei kannata tyrmätä suorilta käsin. Yhtenevä kampaus voi olla joukkueen tunnus ja jostain todella huonosta ideasta voi kehkeytyä koko joukkuetta yhdistävä muisto. IFK:ssa tiimihenkeä on rakennettu esimerkiksi grillailulla, yhteisellä tsemppilaululla ja kyllä – myös laserpyssyleikeilllä (oli muuten ihan törkeen hauskaa!).

6. ”Lokakuu 2016. Taas jännittää niin, että sydän meinaa pompata rinnasta. Joukkueemme on juuri startannut suuren seuraviestin, 25Mannan viimeiselle osuudelle kärjessä. Odotamme ankkuriamme varvaukseen, mutta pian käy ilmi, että matkalle on sattunut oikea jättipummi. Juoksemme joukkueena maalialueelle vastaanottamaan täysin murtunutta ankkuriamme. Olalle taputuksia ja tsemppaavia sanoja ei säästellä ja pettymyksestä huolimatta suupielet kääntyvät lopulta hymyyn.”

Tämä on vain urheilua. Mitä sitten vaikka Jukolassa menikin ihan penkin alle. Maapallo pyörii yhä, huomenna on päivä uus ja Jukola tulee taas ensi vuonna. On helppoa olla hyvä joukkue kun kaikki menee putkeen, mutta eniten joukkueesta kertoo se, mitä tapahtuu kun epäonnistutaan. Epäonnistuminen kuuluu urheiluun ja sekin tapahtuu joukkueena.

Hyvä joukkue on enemmän kuin osiensa summa

”Tiistai-ilta. Takana on kuusi viiden minuutin mittaista intervallia, kun viimeisetkin seurakaverini lopettavat harjoituksen ja aloittavat loppuverryttelyn. Minulla on vielä kaksi vetoa jäljellä. Tihkuttaa vettä, on pilkkopimeää ja väsyttää. Olen valmis starttaamaan yksin kahteen viimeiseen kierrokseen vain otsalamppu kaverinani.

Viimeisen vedon puolivälissä väsyttää ihan pirusti, mutta huomaan yhtäkkiä, kuinka minua kohti lähestyy valorykelmä. Sitten alkaa huuto ja kannustus; yhtäkkiä kaikki väsymys on tipotiessään ja juoksen kannustushuutojen saattelemana viimeiset kaksi minuuttia kuin liitäen. Verryttelemme yhdessä seuramajalle, missä odottaa täysi tupa ja lämmin ruoka.”

Hyvä joukkuehenki nostaa joukkueen kapasiteettia, yksi plus yksi onkin kolme. Varsinkin Ruotsi on tunnettu kovista ”viestisuunnistajistaan”; moni kansallisen tason suunnistaja nostaa tasoaan ja jopa ylisuoriutuu viesteissä. Itsekin olen huomannut, että itsestään on helpompi nitistää kaikki mehut irti, kun pelissä on joukkueen suoritus. Koviin paikkoihin starttaaminen ei tunnu niin pelottavalta, kun tietää että kaverit ovat maalialueella vastassa, vaikka pummaisin vartin.

On ilo kuulua ryhmään, joka on yhtenäinen. Ajan saatossa monista seurakavereistani on tullut myös hyviä ystäviäni, joiden kanssa aikaa vietetään myös ihan muuten vaan. Hyvä seurayhteisö tekee kisoista muutakin kuin vain kisan; kisareissuista tulee hauskaa ajanviettoa hyvien tyyppien kanssa ja kivaa voi olla silti, vaikka oma kisa menikin ihan pipariksi. Seuran takin päälle pukemisesta tulee tavallaan kunnia-asia; minä saan kuulua tähän porukkaan. Minulla on tavallaan kuin toinen perhe.

Kannustan kaikkia pohtimaan, miten juuri sinä voisit olla luomassa joukkuehenkeä. Jukola on huippujoukkueille tärkeä viestikilpailu, mutta ennen kaikkea iloinen tapahtuma ilman hampaiden kiristelyä ja johon osallistutaan joukkueena. Pieni kehu siellä täällä voi olla ensimmäinen askel; jokaisen tiimin yhteisöllisyys ilmenee eri tavoin. Joukkuehengen luomisesta ei kannata tehdä rakettitiedettä. Ystävällisyys, hyvät käytöstavat ja positiivinen asenne kantavat jo pitkälle. Kun muistat tämän, saatat yhtäkkiä huomata löytäneesi meidän mahtavasta lajista aivan uuden puolen.

IFK Göteborg saapuu Jukolaan suurella innolla ja tavoitteet ovat korkealla huikean 10Milamenestyksen saattelemana. Meni miten meni, ”vi som är från Göteborg, åker aldrig hem med sorg”.

Isot tsemppipeukut Venloihin ja Jukolaan, muistakaa nauttia tunnelmasta!

https://www.youtube.com/watch?v=amamIQU2fXU

Anna Närhi
”Meillä on IFKn naisten porukalla tapana tehdä joka vuosi 10Mila-tsemppilaulu. Vuonna 2015 laulun nimi oli ”IFK till seger” ja tänä vuonna laulussa laulettiin ”Seger känns fantastiskt bra igen.” Kumpanakin vuonna meidän pojat voitti; meidän lauluissa lienee jokin taika. ;)”